Lämpöpuulla pehmeyttä betoniparvekkeelle

Vanhempien kerrostalojen parvekkeet ovat joskus vähän kolkkoja ja kuluneita. Asiaa voi auttaa puuverhoilulla. Teimme eräälle parvekkeelle lattian ja verhoilimme sen kaiteen käyttäen kotimaista, lämpökäsiteltyä mäntyä.

Kuvassa parveke ennen puuverhoilun tekemistä.

Kun parvekkeesta oli otettu tarkat mitat, osat koottiin läheisessä autotallissa. Siellä oli huomattavasti väljempää ja huolettomampaa työskennellä kuin itse asunnossa. Lattialavetin tekemistä varten valmistettiin erityinen apupukkirakennelma: pukkien päällä oli kaksi lankkua, joiden toiseen päähän kiinnitettiin poikittain lyhyempi lauta stoppariksi. Tällaisessa työssä olisi erinomaisena työalustana iso vanerilevy, jonka tehdaskantit ovat viivasuorat ja nurkat tarkasti suorakulmaiset.

Valmiiksi mittaansa katkaistut lattialankut ladottiin telineelle pintapuoli alaspäin. Lattiaan käytetty lauta on mitoiltaan 28 x 60 millimetriä ja profiililtaan hiukan erikoinen, sillä pontit ovat kiilan muotoiset. Tästä on se etu, että valmis pinta voi elää hiukan rakojen tulematta silti kovin silmiinpistäviksi. Lämpökäsittelyssä puusta tulee varsin elämätöntä, joten lankut voidaan laittaa yhteen aika tiiviisti. Ladottujen lautojen päälle asetettiin sidepuut, jotka saavat olla korkeintaan 400 millimetrin päässä toisistaan – tämä siksi, että lämpökäsittelyssä puu menettää hiukan lujuuttaan.

Ennen sidepuiden kiinni ruuvaamista tarkastettiin suorakulmaisuus ristimittauksen avulla ja sen jälkeen laudat kiristettiin räikkäliinalla tiukasti yhteen. Käytettävissä ei ollut kuin yksi liina. Hyvin sekin toimi, mutta vielä parempi olisi kaksi liinaa. Laitimmaisten lautojen suojaksi kannattaa laittaa liinojen alle kapulat, sillä muuten niihin jää helposti pysyvät jäljet.

Pintalaudat kiinnitettiin sidepuihin alapuolelta, jolloin ruuvien kannat jäivät näkymättömiin. Terassirakenteissa kannattaa käyttää erityisiä, ruostumattomasta teräksestä valmistettuja terassiruuveja. Ne sijoitettiin pituussuunnassa vapaasti siksak-kuvioon, etteivät kaikki ruuvit osuisi samaan syyhyn ja mahdollisesti halkaisisi lautaa.

Lämpöpuu ei kestä suoraa maakosketusta ja se on suojattava myös kosteudelta. Siksi laudoille annettiin kevyt öljykäsittely, joka suojauksen lisäksi syventää kauniisti puun omaa sävyä.

Valmistajan ohjeiden mukaan tällaista rakennelmaa ei kannata umpinaisen rakenteensa takia sijoittaa alttiiksi aivan suoralle vesisateelle. Vaikka parveke on sinänsä aika suojainen, se on kuitenkin lasittamaton ja sateen ja tuulen yhdistyessä sopivalla tavalla sinne kyllä tulee vettä. Koska vesi jää ainakin joksikin aikaa makaamaan lattialle, sidepuiden alapintaan kiinnitettiin sopivin välimatkoin sisäseiniin tarkoitetut kumiset ovenkahvasuojatulpat pitämään ne irti lattian betonipinnasta.

Kaideverhoilu tehtiin profiililtaan vinosuunnikkaan muotoisesta laudasta. Kokoamistapa oli sama kuin lattian kohdallakin, mutta lautojen väliin jätettiin nyt pienet raot, jolloin rakennelmasta saatiin keveämmän näköinen. Määräysten mukaan parvekkeen kaiteen korkeuden on oltava vähintään metri, joten asiaa on pidettävä silmällä lattiarakennelmaa suunnitellessa – sehän nostaa lattian tasoa. Jos kaiteen korkeus jää alle metrin, yläreunaa on korotettava jollain keinolla. Jos tämä lisäys nousee kovin paljon alkuperäisen kaiteen reunan yli, se alkaa vaikuttaa julkisivuun ja silloin on ennen työhön ryhtymistä otettava yhteys taloyhtiöön ja kysyttävä, tarvitaanko siihen lupa. On mahdollista, että se on haettava jopa kunnan rakennusvalvonnasta.

Lisätietoja:

www.puuinfo.fi

www.lunawood.fi

(JKA 16.5.2008)