Kynttilänpäivää vietetään jumalallisen valon muistoksi

Kirkkovuodessa joulun juhlajakson päättävää kynttilänpäivää vietetään sunnuntaina. Päivän raamatullisena aiheena on Jeesuksen tuominen Jerusalemin temppeliin 40 päivää syntymän jälkeen sekä hänen mukanaan maailmaan saapunut jumalallinen valo.

Kynttilänpäivään liittyy myös Raamatun kertomus vanhasta Simeonista, joka ehti ennen kuolemaansa nähdä "Herran Voidellun". Kirkkovuoden suurten juhlien tapaan päivän kirkollinen väri on valkoinen. Kukat kirkossa ovat valkoisia tai punaisia. Alttarikynttilöitä on kuusi.

Kynttilänpäivän nimi juontaa juurensa keskiaikaiseen tapaan vihkiä silloin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Sama tapa on edelleen käytössä roomalaiskatolisessa kirkossa. Sen sijaan protestanttisissa kirkoissa kynttilöiden vihkimisseremoniasta on luovuttu. Katolisessa perinteessä päivä liittyy myös Jeesuksen äidin Marian kunniaksi vietettävien juhlapäivien sarjaan, jolloin siitä on käytetty nimitystä Neitsyt Marian puhdistuspäivä. Tällä nimellä päivä tunnettiin aiemmin Suomessakin kynttilänpäivän ohella.

Kynttilänpäivää on kristillisessä maailmassa vietetty erillisenä juhlana 300-luvun puolivälistä lähtien. Se korvasi vanhan roomalaisten pakanallisen puhdistusjuhlan. Joulun vieton vakiinnuttua kynttilänpäivää alettiin viettää helmikuun toisena päivänä. Vuodesta 1772 sitä on vietetty Suomessa ja Ruotsissa 2. helmikuuta tai lähinnä sitä seuraavana sunnuntaina. Jos kyseessä on laskiaissunnuntai, kynttilänpäivä on jo viikkoa aiemmin.

(MTV3-STT)

Lue myös:

    Uusimmat