Kummolan kääntöpiiri julkaistaan – "Paljon vihjailuja, vähän todisteita"

Pentti Sainion kirjoittaman teoksen lähteet ovat pääosin jo aiemmin muualla julkaistuja tietoja ja haastatteluja, joita on nyt koottu yksien kansien väliin. Varsinaista uutta tietoa kirjassa on vain vähän, mutta vihjailuja on sitäkin enemmän.

Sainio lähtee liikkeelle siitä ajatuksesta, että Kummolan johtama Jääkiekkoliitto olisi antanut Hartwall-areenan omistajille ja heidän lähipiirilleen mahdollisuuden rahastaa, kun liitto päätti, että MM-kisojen kaikki ottelun pelataan siellä. Yksi kirjan pääkohdista on Sainion väite siitä, että MM-kotikisojen 2012 pääsylippujen korkeiden hintojen avulla saatuja tuloja olisi ohjailtu myös muualle kuin lasten ja nuorten kiekkoilun tukemiseen, joka on Jääkiekkoliiton ilmoittama voittovarojen käyttökohde. Sainio vihjailee vuoden 2012 kotikisojen 19 miljoonan euron kulujen olleen liian suuret. Kun kisojen tulot olivat 27,2 miljoonaa euroa, kertyi voitoksi 8,2 miljoonaa euroa, jonka Sainio kertoo täyttyneen pelkästään sponsorimaksuista.

"Epäilys on, että kisat tuottivat rutkasti enemmän ja nuo ulkopuolisilta näkymättömissä olevat miljoonat eivät vain ole jääkiekkoliiton tai Jääkiekkosäätiön tilillä."

Sainio arvioi MM-kotikisoista harmaalle alueelle jääneeksi rahamääräksi noin 10 miljoonaa euroa, mutta myöntää itsekin, että tämän rahamäärän liikkeisiin voi löytyä asialliset perusteet, joista ulkopuolisten ei ole mahdollista päästä selvyyteen. Tämä esimerkki kuvastaa hyvin koko kirjan linjaa: Sainio esittää paljon vihjailuja, joiden tueksi hänellä ei ole antaa kunnon todisteita.

Kulujen hyväksyminen on Jääkiekkoliiton liittovaltuuston ja verottajan asia. Olisivatko liittovaltuuston jäsenet, jotka ovat elämässään ansioituneita ihmisiä, todellakin siunanneet salaliiton, jolla siirretään mittavia rahasummia nuorisotyöstä herrakerhon omiin huvituksiin? Jokainen saa vetää siitä omat johtopäätöksensä.

Sainio kytkee Kummolan toimiin muun muassa Harry Harkimon ja Mika Sulinin, jotka ovat tehneet liiketoimintaa Jokereiden ja Hartwall-areenan taustayhtiön Helsinki Halli Oy:n kautta. Sainion väitteen mukaan Kummola olisi suhmuroinut MM-kotikisojen ainoaksi pelipaikaksi Hartwall-areenan, koska näin haluttiin kohentaa hallin taloutta ja sen vetovoimaa uusille ostajille. Suurennuslasin alle päätyy myös Hartwall-areenan viereen rakennettu lisärakennus, joka tehtiin MM-kotikisoja 2012 varten. Sen rahoituskuvioihin liittyen Jääkiekkoliitto osti Helsinki Halli Oy:n osakkeita.

"Vuosikausia miljoonatappioita tehnyt areenayhtiö, virallisesti Helsinki Halli Oy, pyrittiin pelastamaan kuiville suomalaisten jääkiekkofanien kukkaroista ja sponsoriyhtiöiden kassoista."

Kirjassa kylvetään epäilyksen siemen siitä, että MM-kotikisojen pääsihteerillä ja Jääkiekkoliiton hallituksen jäsenellä Mika Sulinilla oli kaksoisrooli, koska hän oli samalla Helsinki Halli Oy:n yksi omistaja yhtiönsä kautta. Näin hän olisi voinut kuitata liiton kassasta halliyhtiöille maksuja, jotka Kummola hänen esimiehenään olisi voinut hyväksyä. Sulinin eturistiriitoja esitellään kirjassa laajemminkin, sillä hänen osaomistamansa Lippupiste Oy sai yksinoikeuden MM-kotikisojen lippujen myyntiin. Kirja jää kuitenkin tässäkin tapauksessa sille asteelle, että siinä esitetään väärinkäytöksen mahdollisuuden olemassaolo, muttei esitetä todisteita siitä, että väärinkäytöksiä olisi tapahtunut. Tällainen lähestymistapa jättää väistämättä aika paljon sekä kirjailijan että lukijan mielikuvituksen varaan.

"Kun liiton ja lähipiiriyhtiöiden organisaatioissa on samoja miehiä, voidaan MM-kotikisojen tilityksissä siirtää rahaa monella tavalla esimerkiksi halliyhtiölle monella nimikkeellä."

"Ulkopuolisesta saattaisi ehkä tuntua siltä kuin Harkimo olisi Sulinin kanssa ollut käyttämässä jääkiekkoliiton rahoja omiin bisneksiinsä."

Samaan väärinkäytöksillä vihjailun vyyhtiin kytketään niin huippu-urheilun muutostyöryhmän kallis raportti kuin myös Vierumäen urheiluopiston bisnekset, joiden molempien taustalla Kummola on vaikuttanut.

Jokainen meistä jääkiekon seuraajista on varmasti ilman tätä kirjaakin havainnut sen, että jääkiekon ympärillä on tehty Suomessa liiketoimintaa, jossa Kummola ja hänen sisäpiiriinsä kuuluvat henkilöt ovat totta kai myös hyödyntäneet suhteitaan. Yritystoiminta ja suhteiden hyödyntäminen ovat kuitenkin Suomessa täysin sallittua. Omalla yrityksellään saa jopa rikastua, sekin on laillista. Jos tällaisen liiketoiminnan väittää olevan epäeettistä tai muuten väärää, pitäisi väitteen tueksi mielestäni esittää konkreettista näyttöä ja faktaa. Sitä ei tästä kirjasta juurikaan löydy. Epämääräisille vihjailuille on vaikea antaa arvoa. Poikkeuksen tekee kirjan lopussa esitelty Harkimon viimevuotinen hallikauppa venäläis-suomalaisille sijoittajille. Sen tiimoilta väärinkäytöksiä epäillään ihan todisteiden kera, sillä Sanoma on haastanut Harkimon yhtiön oikeuteen, jotta selvitetään, kohdeltiinko pienosakkaita kaupassa yhdenvertaisesti.

Kummolan kääntöpiiri -kirjan anti jää sen verran ohueksi, että siitä tuskin olisi noussut kovinkaan kummoista kohua, ellei Kummola olisi itse hoitanut kirjan "markkinointikampanjaa" oikeusjutuillaan ja tiedotteillaan. Tästä voisinkin Sainion salaliittologiikkaa lainaten vihjailla, että itse asiassa Kummola on itse kustantanut tämän kirjan salaisen yritysryppäänsä kautta ja vetää omaan taskuunsa mittavat provikat jokaisesta myydystä kappaleesta. Uskokoon ken haluaa.

Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia Kummolan kääntöpiiri -kirjasta.

Kummola lyttää itsestään kertovan kirjan huonoksi fiktioksi