Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtajan Antti Pentikäisen ääni on huolestunut. Kahden mielenterveystyötä Afganistanissa tehneen suomalaisnaisen surma on järkyttänyt, mutta enemmän huolestuttaa se, ettei kyse ole yksittäistapauksesta.
– Tapahtumaketju heijastelee jo yli 10 vuotta jatkunutta tapahtumakulkua siitä, että avustustyö on muuttunut hyvin vaaralliseksi, Pentikäinen kertoo MTV Uutisille.
Toiminnanjohtajan arjessa se näkyy kasvavina kuluina.
– Turvallisuuteen käytettävät resurssit kasvavat avustustyössä koko ajan. Joudumme jatkuvasti varautumaan arabimaiden hyvin erilaisia riskejä vastaan. Elämme ristiriidassa, että olemme auttamassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia paikallisia ihmisiä mutta auttajien oma henki on samalla uhattuna.
Suomalaisnaiset surmattiin Länsi-Afganistanin Haretissa, kaupungissa, jota on pidetty toistaiseksi rauhallisena. Tällöin kokeneiden kriisimaissa työskentelevien mieleen voi hiipiä vääräntyyppinen turvallisuuden tunne.
– Se on ollut näillä naisilla hyvin tiedossa. Sen ymmärtäminen, mistä turvallisuus näissä tilanteissa koostuu, on aivan olennaista. Pitkä kokemus on toiminnan edellytys näissä maissa. Tiettyjä riskejä on mahdotonta poistaa, Pentikäinen kertoo.
Kirkon Ulkomaanapu on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö ja toiseksi suurin humanitaarisen avun antaja, joka toimii yli 20 maassa, pääkohteina Afrikka ja Aasia.
Vuonna 2014 Ulkomaanapu välittää apua yli 30 miljoonalla eurolla. Suurin osa avustusvaroistamme saadaan yksityisiltä lahjoittajilta sekä ulkoministeriöltä ja seurakunnilta. Lahjoitusvaroista yli 80 prosenttia ohjataan avustustyöhön.
Tavoitteena on vähentää köyhyyttä ja parantaa ihmisoikeuksia.
Kirkon Ulkomaanapu on ulkoministeriön kumppanuusjärjestö ja kirkkojen kansainvälisen avustusverkoston ACT-allianssin perustajajäsen. ACT-allianssi muodostaa yhden maailman suurimmista avustusorganisaatioista. Sen kokonaisvolyymi on 1,6 miljardia euroa vuodessa ja sillä on toimintaa 140 maassa.
Lähde: Kirkon Ulkomaanapu
Pentikäisen mukaan taksiin ammuttujen naisten pelastuksena olisi voinut olla panssaroitu auto. Sen vuokraaminen tai hankkiminen on kallista.
– Jos riskit ovat välittömiä, niin järjestön on harkinnan mukaan otettava kustannukset. Esimerkiksi Kirkon ulkomaanavun täytyy pitää henkilökunta liikuttaessa panssaroidussa autossa alueilla, jossa riskit ovat jatkuvia.
Pentikäinen korostaa, ettei kommenteillaan kuitenkaan halua kritisoida suomalaisnaisten työnantajaa, Suomen Evankelisluterilaista Kansanlähetystä tai kansainvälistä kristittyä International Assistance Mission -järjestöä.
– Hyvin todennäköisesti näitä riskejä ei ole ollut niiden vuosien aikana, minkä ovat alueella työskennelleet. Tämä on sillä tavalla tulleet ennakoimatta. Mutta on hyvin mahdollista, että heitä on seurattu pidemmän aikaa. Silloin ainoa mahdollisuus riskin ennakoimiseen on ennalta varoittavan tiedon saaminen paikallisilta viranomaisilta tai järjestöiltä. Näitäkään ei aina voi saada.
Toiminnanjohtaja Pentikäisen mukaan on erityisen tärkeää, että kriisioloissa työskentelevät voivat elää mahdollisimman normaalia elämää.
– Jos elää neljän seinän sisällä eristettynä, näillä alueilla ei pysty olemaan kovin pitkään, koska se on henkisesti niin raskasta.
Kirkon ulkomaanapu ei rajaa yhtäkään kriisimaata avun ulkopuolelle. Olosuhteet estävät silti tärkeän työn enenevissä määrin.
– Työskentelemme kaikkein hankalimmissa paikoissa maailmalla. Liikkumisrajoituksia, henkilöstön evakuointeja on kuitenkin ollut viime vuoden aikana useita.
Pentikäisen mielestä tragediassa päähuomio on nyt omaisten surun osanottamisessa sekä suomalaisnaisten mittavan elämäntyön arvostamisessa.
– Tällaisessa hetkessä on hyvä miettiä mitä se merkitsee, että välittämättä turvallisuusriskeistä ja työn haasteista ihmiset tekevät työtä sota-alueella oikeuksien toteutumisen tai kärsivien puolesta. Työ on valtavan arvokasta ihmisyyden ja globaalin turvallisuuden puolesta. Ihmisoikeuksien polkeminen näillä alueilla johtaa usein valtaviin pakolaismääriin ja nälänhätään.
Pentikäinen kiittelee, ettei työ onnistuisi ilman valtionjohdon mittavaa tukea ja ymmärrystä.