Afganistanista kuuluu kummia: talibanien suosio on laskusuunnassa, ja järjestö käynnistää PR-kampanjan kansan sydänten ja mielten valloittamiseksi.
Raaimpia taliban-komentajia siirretään toimistotehtäviin ja kansan kurinpitorangaistuksia lievennetään. Ahdasmielisten määräysten rikkomisesta saatetaan jatkossa antaa ensin varoitus tai raippoja, ja vasta sitten katkaistaan raaja, puhkaistaan silmä tai silvotaan huulet(!).
Talibanien rautanyrkki on Al-Qaida, joka hioo aseitaan Afganistanin vuoriston salaisilla leireillä. Iskujen ykköskohde on länsi, mutta myös Aasian ja Afrikan muslimimaat kelpaavat. Sen ovat mm Intia, Pakistan ja Egypti saaneet verisesti kokea.
Kirjoitan aiheesta, koska minulla oli tilaisuus pistäytyä Saudi-Arabiassa äskettäin. Sielläkin Al-Qaida on näytttänyt kyntensä. Viimeksi elokuussa järjestön itsemurhaiskussa loukkaantui hallitsijasukuun kuuluva apulaissisäministeri, prinssi Muhammed bin Naif . Hän on Saudien terrorismin vastaisen taistelun johtaja. WTC:n tornit kaataneen lentokoneiskun tunnistetuista 19 tekijästä 15 oli saudeja.
Al-Qaidan saudiviha selittyy vanhoillisen öljyvaltion ase- ja energiayhteistyöllä USA:n kanssa. Persianlahden sodan aikana 90-luvun taitteessa Saudi-Arabiassa toimivan rakennusurakoitisijasuvun jäsen Osama bin Laden sai hepulin kuninkaan päästettyä amerikkalaissotilaat maahan. Saudi-Arabia tarvitsi turvaa Kuwaitin miehittänyttä Irakia vastaan ja Yhdysvallat mannerjalustan Kuwaitin vapauttamiseksi ja Saddam Husseinin kukistamiseksi. Raivostunut Osama bin Laden karisti Saudi-Arabian tomut jaloistaan ja perusti itsemurhaiskijöille koulutusleirinsä Afganistaniin. Loppu on muslimiterrorismin synkkää historiaa.
Ja nyt palaan ihmisoikeuskysymyksiin, joissa talibanit ja Saudi-Arabia lyövät kättä. Julkiset teloitukset, ruoskinta ja kidutukset pidätyksen yhteydessä ovat Saudi-Arabiassa edelleen arkipäivää. Amnestyn mukaan toisinajattelijoita, uskonnollisia vähemmistöjä ja siirtolaisia vainotaan järjestelmällisesti. Media on tarkasti valvottu. Nainen ei saa vieläkään äänestää, ajaa autoa tai liikkua julkisesti ilman aviomiehen tai perheen miespuolisen jäsenen seuraa. Huntupakko ulkona on ehdoton.
Katsoin vierestä kun ulkoministeri Alexander Stubb puhui aiheesta Saudi-Arabian ihmisoikeuskomitean puheenjohtajan Bandar bin Mohammedin kanssa Riadissa. Sivistynyt ja ystävällinen Bandar kertoi tekevänsä parhaansa, mutta esimerkiksi murhamiesten kuolemanrangaistuksen muuttaminen elinkautiseksi ei tahdo onnistua, koska uhrin perhe janoaa kostoa. Silmä silmästä ja hammas hampaasta on suvulle kunnia-asia.
Stubb kertoi kannustavia esimerkkejä Suomesta, jossa naiset ovat olleet äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia kauemmin kuin missään muualla. Mutta minkäs teet maassa, jossa sisäisen väkivallan kulttuurilla kunniamurhineen on tuhatvuotiset perinteet. Koraanin ahdasmielinen tulkinta ja sharialait ovat johtotähtiä ja uudistajat epäsuosittuja - ainakin kouluttamattoman kansan keskuudessa. Saudi-Arabian ensimmäisen naispuolisen ministerin (apulaisopetusministeri) johdolla kansan sivistystasoa tosin ollaan nyt nostamassa massiivisella panostuksella kouluopetukseen. Tyttöjä on peruskoulussa jo enemmän kuin poikia, jo se on mullistavaa. Koulutus saattaa myös pitemmän päälle heikentää terrorisminin kasvupohjaa.
Tällaisessa tilanteessa on diplomatiakin koetuksella. Pitäisikö kuiskata kovaa, huutaa hiljaa vai paukautella ovia perässä kiinni? Luulenpa että saudipomot eivät olisi moksiskaan jos Stubb uhkaisi, että ellei pian tule nopeaa muutosta niin Suomi ei vastaa seurauksista.