Kosteus- ja homevaurioituineiden talojen kuntotutkimukset saattavat olla hyvinkin vaativia tehtäviä silloin, kun vauriot ovat syntyneet pitemmän ajan kuluessa. Jos vaurio on tiedossa tai talossa on ollut äkillinen vesivahinko, tutkimus on suhteellisen helppo kohdistaa oikeaan paikkaan. Usein kosteusvauriot voidaan paikallistaa jo rakennepiirustusten perusteella. Jos tutkimukset tehdään yleisen epäilyn, hajun tai oireiden perusteella, ongelmien ratkaisu edellyttää yleensä rakenne-, lvi- ja mikrobiasiantuntijoiden yhteistyötä.
Kuntotutkimus aloitetaan hankkimalla talosta kaikki tarvittavat lähtötiedot - suunnitelmat, mahdolliset aiemmat kuntotutkimukset ja -arviot - sekä haastattelemalla käyttäjiä, huoltohenkilöitä ja asukkaita. Näihin lähtötietoihin ja talon aistinvaraiseen tarkastukseen perustuen voidaan tehdä talosta riskiarvio, jonka aikana voidaan tehdä myös nopeita rakenteita rikkomattomia mittauksia. Tavoitteena on selvittää ne kohdat, jotka pitää tutkia tarkemmin, jotta vältytään turhilta mittauksilta.
Tutkimuksissa käytetään rakennusfysikaalisia mittauksia: lämpötilan, kosteuden, virtaus- ja painejakaumamittaukset sekä materiaaliominaisuuksien mittaukset. Mikrobiologisia näytteitä otetaan pinta- ja rakennusmateriaaleista sekä ilmasta.
Pintamittarien lukemat suuntaa-antavia
Mittaustuloksia käytetään vaurioiden syiden ja laajuuden arviointiin. Useimmiten mitataan lämpötilaa ja kosteutta rakenteiden pinnalta ja sisältä. Erityisesti pintakosteusmittausten perusteella tehdään usein vääriä johtopäätöksiä. Pintamittareiden tuloksia tulisikin pitää lähinnä suuntaa antavina. Hetkellisestä kosteusmittauksesta ei muutenkaan pitäisi tehdä johtopäätöksiä korjaussuunnitelmaa varten. Esimerkiksi ryömintätilallista alapohjaa saatetaan joutua mittaamaan jopa useamman vuodenajan yli, sillä niissä ilmatilan suhteellinen kosteus vaihtelee rajusti jo vuorokaudenaikojen mukaan.
Virtaus- ja painejakaumamittauksia tehdään silloin, kun halutaan selvittää epäpuhtauksien, esim. homeitiöiden kulkeutumista rakennuksessa tai kosteuden tiivistymisriskiä rakennuksen vaipparakenteissa.
Yleisimmin käytetty materiaaliominaisuuksien mittaus on rakennuksen pohjan täyttökerrosten kapillaarisen nousukorkeuden ja rakeisuuden mittaus. Tulosten perusteella voidaan arvioida, soveltuuko täytössä käytetty maa kapillaarisen kosteuden nousun katkoksi.