Konkaridiplomaatti tylyttää päättäjiä

Valtasaari jakaa Suomen turvallisuus -kirjassaan moitteita sekä yleisellä tasolla että yksilötasolla. Valtasaaren kynä on terävä ja siitä saavat osansa muun muassa Jyrki Katainen, Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Jutta Urpilainen ja Ville Niinistö.

Kataisen fantastinen

Kataista Valtasaari kritisoi totuudenvastaisen viestin jakamisesta. Erityisesti Kataisen suosima ”fantastinen” ärsyttää Valtasaarta.

– Suomen osalta [talousongelmien] vuosikymmen täyttyy pian, taloutemmehan on nyt samalla tasolla kuin seitsemän vuotta sitten. Sana ”fantastinen” sopii huonosti, jos ollenkaan, tähän kuvaan.

Ja toisaalla kirjassa.

– Sanat ja sisältökin on sovitettava toisiinsa. Kun olimme maailman kärjessä monilla mittareilla mitattuna toistakymmentä vuotta sitten, mörähti pääministeri Paavo Lipponen: ”Miten lie huomisen laita?” Kun olimme olleet talouden puolesta pysähtyneessä tilassa vuosia, hehkutti pääministeri Jyrki Katainen: ”Fantastista!” Kahdesta pääministeristämme Lipposella oli tosiasiat puolellaan.

Halonen ja tuomarinkaapu

Presidentti Tarja Halosta Valtasaari moittii hänen esiintymisestään kansainvälisellä areenalla. Valtasaari pitää Halosen tuomitsevaa tyyliä vieraana perinteiselle linjalle.

– Vuosikymmen myöhemmin presidentti Tarja Halonen kuitenkin vaihtoi edeltäjänsä Kekkosen suosittaman lääkärintakin tuomarinkaapuun. Irakin sodassa ”eräät valtiot turvautuivat voimankäyttöön, joka ei ollut sopusoinnussa kansainvälisen lainsäädännön kanssa”, hän sanoi ja tuomitsi globalisaation epäeettisenä ja poliittisesti kestämättömänä. Kummatkin mielipiteet ovat hyvin perusteltavissa, mutta kansainvälisen politiikan arvokkaimmasta puhujanpöntöstä puhuttuina ne kääntyvät tuomioiksi, joiden jakelua Suomi perinteisesti vierasti, Valtasaari kirjoittaa.

Tuomioja ja sanktiot

Myös ulkoministeri Erkki Tuomiojan Venäjän vastaisiin pakotteisiin liittyvät kommentit hämmästyttävät Valtasaarta.

– Krimin valtauksen ja Ukrainan tapahtumien jälkeisten sanktiopäätösten jälkeen ulkoministeri Erkki Tuomioja muistutti siitä, että Suomellakin on sanansa sanottavana. Totta kai – tärkeät päätökset edellyttävät yksimielisyyttä –, mutta monta piirua on kurssi muuttunut 1990-luvulta, jolloin presidentti Koivisto perusteli liittymistä unioniin turvallisuudellamme – sitähän sanktiopolitiikka on, turvallisuuspolitiikkaa, Valtasaari kummastelee.

Ville Niinistön s-sana

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö saa Valtasaarelta huutia suomettumiskortin vilauttelusta.

– Tälle oudolle kaipuulle menneisyyden pimeyteen saattaa tietysti olla terapeuttisia syitä, mutta ulkopolitiikkamme kannalta meidän ei kannata s-sanaa edes mainita – ei puheissa, ei teoissa eikä varsinkaan vahingossa. Suomettumisesta puhuminen tarkoittaa, että ammumme itseämme jalkaan nostamalla itse pöydälle kylmän sodan aikana meitä kohtaan muualla tunnetun epäilyn, ettemme selviä Moskovan painostuksessa. Siinä kärsii vain oma uskottavuutemme maana, joka kylmän sodan vaikeissakin oloissa kykeni toimimaan sillanrakentajana, Valtasaari ripittää.

Kreikka-takuut

Valtasaari teilaa myös Jutta Urpilaiseen voimakkaasti henkilöityneet Kreikka-takuut.

– Kun Espanja joutui vaikeuksiin ja Kreikka uudelleen, hankimme ainoana unionin jäsenenä takuiden muodossa jälleenvakuutuksen Eurooppa-politiikallemme siltä varalta, että jokin menisi mönkään. Jos jokainen olisi tehnyt samoin, ei unionista olisi kannattanut edes puhua.

Lipposelle ruusuja

Paavo Lipponen - tai tarkemmin hänen hallituksensa - sen sijaan saa Valtasaarelta pelkkiä kehuja.

– Suomen toiminta oli Lipposen kummankin hallituksen aikana yhdistelmä määrätietoista osallistumista lännen instituutioihin, oman edun sovittamista yhteiseen, pyrkimistä pienimpiin eli tärkeimpiin pöytiin Euroopan edunvalvonnassa ja sen osoittaminen sanoin ja teoin, että meille kannattaa varata niihin paikka – kaksikaan lautasta huippukokousten illallisilla ei ole tuhlausta, Valtasaari suitsuttaa.

Näköalattomuutta ja hokemia

Valtasaari ruoskii suomalaisia päättäjiä myös yleisellä tasolla. Hän moittii päättäjiä linjattomuudesta ja näköalattomuudesta. 

Valtasaaren mukaan ympäristön muutoksiin reagoidaan heikosti ja päättämättömyyttä perustellaan Suomen linjalla, josta siitäkin on hukkunut olennaisin.

Valtasaari korostaa, että Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston linjojen keskeinen tavoite kylmän sodan aikana ja sen jälkeen oli Suomen liikkumavaran laventaminen, ei itsetarkoituksellinen varovaisuus.

Valtasaari arvostelee päättäjiä myös hokemiin sortumisesta.

– Suomessa hallituksen tapana on antaa institutionaalisia vastauksia. YK on tärkeä, Euroopan unioni on tärkein globaalisen vaikuttamisemme paikka, säilytämme mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä, lisäämme puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa, Venäjä on naapurimme. Tällaiset vastaukset ovat tosiasioita tai väitteitä, mutta ne kuulostavat hokemilta ja hämmentävätkin, jos samat vastaukset annetaan hyvän ja huonon sään aikana, Valtasaari moittii.

Omaan pussiin pelaamisessa vaaroja

Valtasaari varoittaa suomalaisia pyrkimästä kansainvälisillä areenoilla liiaksi itselle räätälöityihin päätöksiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja omaaan pussiin pelaaminen voi kääntyä helposti itseä vastaan. 

– Pelaamme simultaanipelejä, jotka liittyvät toisiinsa. Jos vaadimme erityisiä takuita tukiessamme Kreikkaa talouskriisissä Euroopan unionissa, Kreikka ei kannata jäsenyyttämme YK:n turvallisuusneuvostossa. Jos lähdemme liiaksi räätälöimään unionin päätöksiä itsellemme sopiviksi, eivät lopulta kannata muutkaan, Valtasaari varoittaa.