Maailman kuuluisimpiin biletyspaikkoihin lukeutuva Copacabanan ranta tarjoaa jotain sellaista, mihin mikään muu urheilutapahtuma ei pysty.
Kaikki alkaa Rion olympialaisten beach volleyn otteluareenasta. Copacabanan legendaariselle rannalle rakennetun areenan yksi sivu on jätetty auki, ja kisafanien silmien eteen avautuu upea näkymä vaahtopäitä pärskivälle merelle.
Beach volleysta on tehty show. Kyseessä on rantabileet, jotka jatkuvat myöhään yöhön; viimeiset ottelut alkavat, kun vuorokausi on jo vaihtumassa. Yleisö poistuu areenalta vasta kahden aikaan yöllä, juhlien ja iloiten, karnevaalitunnelmasta nauttien.
Brassit rakastavat rantalentopalloa ja kisaisäntien värien ilmestyessä kentälle on fanien metakka sanoinkuvaamatonta.
Aina kun pallo ei ole pelissä, kisakansaan pusketaan virtaa samban ja muun tanssimusiikin voimalla. Toisin kuin muissa lajeissa, kenttäkuuluttaja kommentoi suorituksia jokaisen pallon jälkeen ja kannustaa jokaista pelaajaa, kansallisuuteen katsomatta.
Katsomonpenkistä ihmiset pääsevät muutaman juoksuaskeleen voimalla vaikka pulahtamaan mereen, ostamaan rantamyyjiltä makean drinkin tai seuraamaan tanssiryhmien sulokkaita liikkeitä. Elämännautinto pursuaa joka puolella.
Laji on seksikäs, katsojille tarjotaan urheilun iloa ja leikkiä koko rahan edestä, samalla päästään ihailemaan kauniiden ihmisten kilvoittelua.
Mutta kyseessä ei ole pelkkää leikkiä. Yksi lajin kaikkien aikojen suurimmista naispelaajista, Ana Paula Rodriques Henkel myönsi MTV:n haastattelussa, että hänen aikojensa meininki ei enää riitä. Ana Paula kertoi, että vielä 2000-luvun alussa saattoi lähteä joihinkin otteluihin suorittamaan 60 prosentin teholla ja voitto irtosi varmasti. Enää näin ei ole. Beach volley ei ole vain brassien ja jenkkien hiekkalaatikko, nyt myös eurooppalaiset osaavat iskeä palloa ja joka pelissä pitää antaa kaikkensa.
Beach volley, jokamiehen ja -naisen kesäinen ilottelu, on kovaa kamppailua ja ehdoton olympialaji.
Kun olympiamitalit ratkotaan Copacabanan kaltaisella näyttämöllä, mitään ei puutu.
