Kommentti: Keihäsillan surullinen näytelmä – Suomi on olympialaisissa enää vain osallistumassa

Vielä ensimmäisen heittokierroksen aikana ehti jo ajatella, että tästä ei ehkä sittenkään tulisi kaikkien aikojen keihäsfinaalia. Karsinnoissa säväyttäneiden karjujen kepit putoilivat 85 metrin viivan molemmille puolille.

Tuohon junaan Oliver Helanderilla on vielä mahdollisuudet, ajattelin. Etukäteen oli helppo arvioida, että mitaliin vaadittaisiin vähintään 88 metrin heitto, mahdollisesti enemmänkin.

Kun toisella heittokierroksella Pakistanin Ashad Nadeem kohautti stadionia uudella olympiaennätyksellä 92,97, Intian maailmanmestari Neeraj Chopra vastasi 89,45 metrin heitolla ja pian viisi miestä paiskasi 87–88-metriset, alkoi ilta olla suomalaisittain paketissa.

Kolmen heittäjän saaminen olympiafinaalin 12 osallistujan joukkoon on varsin komea saavutus, mutta samalla se alleviivaa surullista näkymää: suomalaiset olivat keihäänheiton loppukilpailussa vain osallistumassa.

Tilanteen ironisuuden kruunasi se, että kaikista heittäjistämme 36-vuotias Lassi Etelätalo kiilasi oikeastaan ainoan toivomme Oliver Helanderin ohi kolmelle viimeiselle kierrokselle 84,58 metrin heitolla.

Keihäänheitosta on tullut viimeisen reilun vuosikymmenen aikana oikeasti globaali laji. Tero Pitkämäen heitot on tutkittu läpikotaisin YouTuben kautta niin Intiassa, Afrikassa kuin Etelä- ja Väli-Amerikassa. Suomen keihäsosaamista on viety kaikkiin maailman kolkkiin vuosien saatossa.

Nyt meillä on jäljellä rooli lajin entisenä suurmaana, jonkinlaisena konsulttina, joka vain käväisee paikalla muistuttamassa perinteistään ja suuruuden ajoistaan.

Suomesta oli lähettää Pariisin kisoihin kourallinen urheilijoita, joiden menestyspotentiaali oli jossain lajinsa 12 parhaan joukossa. Täydessä kunnossa ollessaan ehkä niukasti viiden sakissa.

Milloinhan seuraavaksi nähdään kesäolympialaiset, joihin Suomesta saadaan paikalle edes muutama lajinsa ehdottomalla huipulla oleva urheilija?