Keihäänheiton olympiafinaali Pariisin Stade de Francella alleviivasi surullisella tavalla sekä lajin että koko kesäolympiaurheilun tilannetta Suomessa. Me olemme molemmissa jo kauan olleet entinen suurmaa, kirjoittaa MTV Urheilun Antti Rämänen.
Vielä ensimmäisen heittokierroksen aikana ehti jo ajatella, että tästä ei ehkä sittenkään tulisi kaikkien aikojen keihäsfinaalia. Karsinnoissa säväyttäneiden karjujen kepit putoilivat 85 metrin viivan molemmille puolille.
Tuohon junaan Oliver Helanderilla on vielä mahdollisuudet, ajattelin. Etukäteen oli helppo arvioida, että mitaliin vaadittaisiin vähintään 88 metrin heitto, mahdollisesti enemmänkin.
Kun toisella heittokierroksella Pakistanin Ashad Nadeem kohautti stadionia uudella olympiaennätyksellä 92,97, Intian maailmanmestari Neeraj Chopra vastasi 89,45 metrin heitolla ja pian viisi miestä paiskasi 87–88-metriset, alkoi ilta olla suomalaisittain paketissa.
Kolmen heittäjän saaminen olympiafinaalin 12 osallistujan joukkoon on varsin komea saavutus, mutta samalla se alleviivaa surullista näkymää: suomalaiset olivat keihäänheiton loppukilpailussa vain osallistumassa.
Tilanteen ironisuuden kruunasi se, että kaikista heittäjistämme 36-vuotias Lassi Etelätalo kiilasi oikeastaan ainoan toivomme Oliver Helanderin ohi kolmelle viimeiselle kierrokselle 84,58 metrin heitolla.
Keihäänheitosta on tullut viimeisen reilun vuosikymmenen aikana oikeasti globaali laji. Tero Pitkämäen heitot on tutkittu läpikotaisin YouTuben kautta niin Intiassa, Afrikassa kuin Etelä- ja Väli-Amerikassa. Suomen keihäsosaamista on viety kaikkiin maailman kolkkiin vuosien saatossa.