Sotaveteraani Hannes Hynönen oli Linnan juhlissa 2014 jotain, mitä Suomi kaipasi – rajat rikkova, yhdistävä hahmo.
Voi ei. Siinä ensimmäiset kaksi mieleen tullutta sanaa, kun uutinen 102-vuotiaaksi eläneen Hannes Hynösen kuolemasta kantautui korviin.
Talvisodassa tykistöpatterin hevosmiehenä ja jatkosodassa raskaan kranaatinheittimen johtajana palvellut Hynönen asteli presidentinlinnaan 101-vuotiaana. Hän oli yksi vanhimmista Linnaan kutsutuista.
Yksi vuoden 2014 Linnan juhlien ja ylipäänsä viime vuosien sykähdyttävimmistä hetkistä koettiin, kun Hynönen Ylen haastattelun päätteeksi jätti kävelykeppinsä toimittajalle ja vei haastateltavana myös olleen kirjailija Sofi Oksasen tanssiin.
Tuona hetkenä ei ollut tietoakaan poliittisista erimielisyyksistä, taloudellisesta taantumasta eikä mielenosoituksista tai vastamielenosoituksista. Oli vain tuo hetki, jossa kaksi hymyilevää ihmistä viihtyivät juhlien tanssilattialla.
Hannes Hynösen vilpitön läsnäolo sai hetkellisesti unohtamaan kaikki huolet.
Linnan juhlien jälkeisissä haastatteluissa Hynösen kauniit ja viisaat sanat elämästä ja rakkaudesta saivat hymyn huulille.
Enkä minä suinkaan ollut ainoa, jonka mieleen Hynönen jäi. Mies sai tuhansia joulukortteja ja onnitteluja 102-vuotissyntymäpäivänään.
Hynönen puhui haastatteluissa viisaita myös rakkaus-sanan merkityksestä. Sotaveteraani kuvaili, että parisuhteessa olevien pitäisi muistaa olla joustavia myös erimielisyyksiä kohdatessaan.
– Se on sanana sellainen, että sitä pitäisi käyttää harkiten. Rakkaus-sanaa käytetään väärin, sitä ei kuulu sanoa kaikille hyvänpäivän tutuille. Siinä on oltava pohjaa.
Ja kun mies avasi suunsa puhuakseen elämästä, sanat olivat viisaita.
– Kyllä elämä on sitä varten annettu, että se kannattaa elää, ja olla siitä kiitollinen. Haluan elää ne päivät, jotka minulle on annettu.
Hän todella eli. Ja jäi pysyvästi suomalaisten mieliin.
Lepää rauhassa, Hannes Hynönen.