Kommentti Aarnio-jutusta: Kun mitään ei voi myöntää

Huumepoliisin ex-päällikön huumejuttua on nyt istuttu 29 päivää. Syyttäjien kirjallisissa todisteissa on päästy maaliviivoille. Parista tuhannesta erilaisesta todisteesta - paljon liittyy puhelimiin - on käsitelty yli 1900.

Viimeiset käsitellään ensi viikolla ja sitten edetään asianomistajien, syytettyjen ja todistajien kuulemisiin. Jäljellä on noin 70 päivää.

Oikeudenkäynti on edennyt siten, että syyttäjät ovat esitelleet todisteitaan, joita syytetyt ovat sitten tuoreeltaan kommentoineet. Aluksi medialehterillä tuntui siltä, että tapa suosi syytettyjä, kun kaikki päästiin heti kiistämään. 

Aarnion puolustus on halunnut horjuttaa syyttäjien laajaa näyttöä puuttumalla jokaiseen mahdolliseen yksityiskohtaan.

Yllättävänkin usein oikeussalissa on käyty kipakkaa sananvaihtoa. Ääntä on korotettu.

Nippelistä mosaiikkiin

Osin kiistolinja on toiminut, osin ei. Osa selityksistä on uskottavia tai mahdollisia. Osa vain kylmiä kiistoja, kuten se että Aarnion pihalta löytyneet rahat ovat jonkun ulkopuolisen sinne kätkemiä.

Jos puolustuksella on hyvä selitys, niin syyttäjät heti muistuttavat ettei pidä katsoa yhtä todistetta, vaan kaikkien kokonaisuutta. 

Ennen syyttäjät puhuivat nippelinäytöstä, mutta nyt uskottavammalta kalskahtavasta mosaiikkinäytöstä.

Mutta jos puolustuksella ei ole kelpoa selitystä esiin nostetaan sattuma. Ja sitten tulee vielä rikostiedustelu ja tietolähteet. Aarnio on saanut tukea kahdelta syytettynä olevalta alaiseltaan.

Medialehterillä on syntynyt vaikutelma, että salaisen rikostiedustelun varjolla on voitu tehdä mitä tahansa ja ne selittävät kaiken. Näitä tapaamisia tai yhteyksiä ei voi tietenkään paljastaa kenellekään, eikä niitä voi kukaan tarkistaa.

Osa näistä selityksistä on jäänyt kuulematta suljettujen ovien takia.

Kiviseinäkiisto

Mutta kaikki siis kiistetään. Tällaista taktiikkaa kutsutaan kiviseinäkiistoksi. Aarnio ja muut syytetyt ovat vetäneet sen äärimmilleen. Kyse on siitä onko se uskottavaa.

Suomalaiset oikeudenkäynnit perustuvat totuuden puhumiselle. Jos syytetty kiistää selvätkin asiat, helposti käy niin, ettei aitojakaan kiistämisiä enää uskota.

Trevoc-jutussa kevättalvella tämä kiistolinja huipentui yhteen tekstiviestiin. Aarnio oli selittänyt, ettei hänellä ollut mitään tekemistä Trevocia omistaneen yrityksen kanssa, mutta tekstiviestissä Aarniolta kysyttiin firman verkkopankkitunnusta.

Aarnio vastasi viestiin: ”Ok. Muija jos kotona saan tunnuksen. Pieni hetki”.

Oikeussalissa puolustus selitti, että ”muija” ei ollut Aarnion muija vaan yrityksen todellisuudessa omistaneen tietolähteen muija.

Pieni juttu, mutta merkittävä. Yksi asianajaja totesi tuolloin oikeustalon käytävällä kyyniseen tyyliinsä, että jos syytetty valehtelee, se osoittaa syytteen todeksi. Näin ei pitäisi olla, mutta siihen se kääntyy.

Trevoc-haarassa Aarnio sai 1 v 8 kk vankeutta.

Uskottavuuden rajoilla

Huumejutussa on ollut samanlaisia hetkiä, joissa kiistäminen on uskottavuuden rajoilla. Tavallaan kyse on ollut tuhannen hasiskilon salakuljetuksen näkökulmasta pienistä asioista, mutta taas kiviseinäkiistoa on vedetty äärimmilleen.

Aarnio oli lähettänyt helsinkiläiselle asianajajalle sähköpostin, jossa hän analysoi krp:n tutkintaa alkuperäisessä tynnyrijutussa syksyllä 2012. Syyttäjien mukaan hän yritti suojella huumeorganisaationsa kiinnijäänyttä kilpimiestä.

Aarnio etsi krp:n tutkinnan heikkoja kohtia ja viestissä varsin selkeästi annettiin ohjeita, miten yhden syytetyn kannattaisi oikeussalissa puhua.

Tätäkään ei myönnetty, vaan Aarnion oikeussalissa kertoman mukaan kyse oli tietolähteeltä saadusta tiedosta, joka oli vain kirjoitettu ohjeiden muotoon. Hän oli päätynyt tähän, koska sähköpostissa ei voinut mainita, että kyse oli tietolähteestä.

Toisessa kohdassa Aarnio ehdotti, että syytetty voisi selittää erästä puhelua sillä, että makasi krapulassa kotona. Tässä kyse oli Aarnion mukaan teleanalyysistä, ei ohjeiden antamisesta.

Muija palasi medialehterillä mieleen.

Outoja selityksiä

Outoja olivat myös selitykset imeikloonaus-puhelimesta. Aarnio ja alainen soittelivat höpöhöpö-puheluja ja lähettivät tyhjänpäiväisiä viestejä puhelimilla, jotka huumepoliisi oli itse hakenut kuunteluun.

Aarnion alaisen kertoman mukaan puhelimet oli yllättäen saatu tietolähteeltä ja niihin odotettiin huumekätkön koordinaatteja. Medialehterillä uskottavammalta vaikutti se, että muutaman viikon aikana testattiin sitä, miten imei-koodin muuttaminen näkyy teletiedoissa.

Syyttäjät esittivät vakuuttavan todisteketjun kulunvalvonta- ja tekstiviestitietoineen siitä, että Aarnio oli käyttänyt nagasakiisland-sähköpostia maaliskuisena lauantaiaamuna  2013 poliisitalolla. Tämänkin Aarnio kiisti, vaikka myönsi olleensa samalla hetkellä poliisitalolla viereisessä huoneessa. Syyttäjät kysyivät kuka sitten sähköpostia käytti, mutta Aarnio sanoi ettei halua kertoa. 

Muissakin kohdissa selitykset ovat kangerrelleet, mutta niidenkin lopullisen uskottavuuden ratkaiseen oikeus.

Puolustuksen ei tarvitse osoittaa Aarniota syyttömäksi, vaan syyttäjien on todistettava Aarnio syylliseksi. Puolustukselle riittää, että syyllisyydestä jää järkevä epäilys.

Trevoc-vyyhti mukaan lukien Aarnio-juttua on istuttu nyt 59 päivää. Vieläkään ei ole kuultu mitään selitystä Aarnion rahankäytöstä.

Siihen liittyviä todisteita käsitellään ensi viikolla.