Suomen kirkoissa käytettävistä sammutusjärjestelmistä ei ole kattavaa rekisteriä, mutta sellaista ollaan rakentamassa, kertoo yliarkkitehti Antti Pihkala Kirkkohallituksesta.
Sammutusjärjestelmät ovat yleistyneet kirkoissa viime vuosina. Tällä vuosituhannella Suomessa on tuhopoltettu kaksi kirkkoa ennen Ylivieskan eilisiltaista paloa. Porvoon tuomiokirkko paloi keväällä 2006 ja Vantaan Kaivokselan kirkko saman vuoden syksyllä. Tämän lisäksi useat kirkot ovat joutuneet tuhopolttoyritysten kohteeksi.
Ylivieskassa oli käytössä kuivaputkisprinklerijärjestelmä, jota ei voitu käyttää räjähdysmäisesti syttyneen palon takia. Sammutusjärjestelmään ei pystytty syöttämään vettä kirkon ulkopuolelta liekkien takia. Kuivaputkijärjestelmä soveltuu tiloihin, joissa on jäätymisen vaara.
Pihkala on sitä mieltä, että Ylivieskan kirkko ei olisi selviytynyt palosta, vaikka rakennuksessa olisi ollut käytössä automaattinen sammutusjärjestelmä. Automaattisessa järjestelmässä kulkee vesi sisällä, joka sammuttaa tulipalon.
– Sikäli kun ymmärrän, niin palo sai alkunsa kirkon ulkopuolelta.
Sammutusjärjestelmä olisi vaatinut liekki-ilmaisimen ulkopuolelle räystäiden alle. Totuus on, että jos palo sytytetään kirkon ulkopuolelta, niin silloin keinot ovat vähissä.
Kameravalvonnasta apua
Pihkala painottaa kameravalvonnan tärkeyttä tuhotyöntekijöiden tunnistamisessa. Kameroiden läsnäolo saattaisi myös hillitä tuhopolttoyrityksiä.
– Toivon että saisimme kaikkialle niitä, koska kameroiden laatu on nykyään erittäin hyvä, toteaa Pihkala.
Kirkoissa käytettävien sammutusjärjestelmien kehittäminen taas edellyttäisi kirkoilta enemmän resursseja aikana, jolloin varat ovat jo tiukoilla.
Automaattiset sammutusjärjestelmät esimerkiksi vaativat enemmän huoltoa. Niitä ei voida myöskään käyttää kylmissä tiloissa, koska niiden sisällä oleva vesi voi jäätyessään rikkoa putket ja aiheuttaa kirkkoon vesivahingon.
– Kylmiksi suunniteltujen tilojen lämmittäminen ei ole järkevää teknologian ehdoin. Koko ajan mietitään keinoja mitkä ovat kannattavia.