Kirkkoherra loi ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden

Mikäli eläisi, olisi kansanrunouden tutkija, professori Julius Krohn anteeksipyynnön velkaa kirkkoherra Antti Lizeliukselle, jonka syntymän 300-vuotisuutta tänä vuonna juhlistetaan.

Krohn, saksalaislähtöisen kulttuurisuvun vesa, hieman vähätteli Lizeliuksen ennakkoluulotonta kokeilua: Suomenkielisiä Tieto-Sanomia, maan ensimmäistä suomenkielistä lehteä. Krohn veisteli 1800-luvun lopulla ilmestyneessä postuumissa teoksessaan, ettei "talonpoikakaan ole luontokappale, jota käy paljaalla appeella tyydyttäminen".

Muotoilulla on selvä osoite. Vuonna 1776 ilmestynyt Suomenkieliset Tieto-Sanomat pyrki lähestymään talonpoikia antamalla heille neuvoja niin vuoroviljelystä - josta Lizelius mahdollisesti jakelikin maan ensimmäiset kirjalliset ohjeet - kuin karjan ruokinnasta, hirsirakentamisesta tai perunan, kiljun ja tupakan käytöstä.

Lizeliukseen verrattuna kultalusikka suussa syntyneestä Krohnista talonpoikaiseen elämänmuotoon liittyvien neuvojen jakaminen oli ehkä arvoltaan vähäistä. Hän näyttää katsoneen moista ylhäältä, von oben.

Kuopiolaislehti Maamiehen Ystävä - jota J. V. Snellmankin toimitti 1840-luvulla alkuun joitain viikkoja - harjoitti samantyyppistä valistusta, mutta tätäpä lehteä ei Krohn tiettävästi enää väheksynyt.

Kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiainen luonnehti 1910-luvulla kirjoittamassaan artikkelissa Lizeliuksen lehteä hauskasti aikansa Pellervoksi. Luonnehdinnasta oli jo poissa ylenkatse.

Uutisia neljännestä maailman osasta

Pysyvän sijan maan lehdistöhistoriassa Suomenkieliset Tieto-Sanomat ansainnee kuitenkin ennen muuta ulkomaanuutisoinnistaan. Lehti välitti lukijoille jatkuvasti tietoja Amerikan vapaussodan kulusta.

Saavutusta ei heikennä se, että Aurora-seuran lehti Tidningar utgifne af et Sällskap i Åbo joutui ruotsinkielisenä pidättymään välittämästä ulkomaanuutisia. Ruotsia taitavien lukijoiden kun oletettiin pystyvän lukemaan ne Tukholmankin lehdistä.

Jo syyskuun 1775 näytenumerossaan Tieto-Sanomat osasi kertoa, että Englannilla on ollut "sodan alku neljännesä Mailman Osasa Amerikasa asuwaisten kansza, jotka Englantin Hallituxen ala muinen tullet".

Pohjois-Amerikan vapaussodan lähtötapahtumaksi tulkitaan usein Bostonin lähistöllä huhtikuussa 1775 tapahtunut aseellinen yhteenotto, jossa brittiläiset siirtomaaisännät ottivat hengiltä kahdeksan "minuuttimiestä", amerikkalaista vastarintamiestä. Ja syyskuussa 1775 tiesi siis ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtemme kertoa Amerikan vapaussodan ensi sotatapahtumista. Uutiset tulivat Suomeen korkeintaan yhtä nopeasti kuin laiva ne uudelta manterelta Tukholman ja sen lehtien kautta toi.

Yhteensä julkaisi Suomenkieliset Tieto-Sanomat vuonna 1776, ainoaksi jääneessä vuosikerrassaan, puolentoistakymmentä vapaussotauutista. Joskus havaitsee, että kirkkoherra-ulkomaantoimittaja on kirjoittanut sotatapahtumista - tiedon ollessa puutteellista ja ristiriitaista - kieli keskellä suuta. Maaliskuun 1776 numerossa hän kertoo amerikkalaisten ottaneen haltuunsa useita brittialuksia. Mutta hän lisää sitten, varmuuden vuoksi: "On kuitenkin Englantikin siellä ottanut Amerikkalaisilta yhtäläisesti Laiwoja."

Seurattiinpa lehdessä jännittyneinä myös muun muassa paavin terveydentilan kehittymistä. "Ruomista jutellan, että Paawi on kivulloinen, ja että hänen jalkansa ovat ajettumallansa", kuului muuan kevään 1776 Vatikaani-uutinen.

Ceestä koohon ja pino uudissanoja

Suomenkieliset Tieto-Sanomat on siis kiintoisa palanen maan uutisjournalismin historiaa. Lehti ilmestyi vain viitisen vuotta sen jälkeen, kun H. G. Porthan ja muut Aurora-seuran miehet olivat saaneet Turussa julki ihka ensimmäisen lehtemme.

Epäilemättä Antti Lizelius sai idean lehteensä tuosta toisesta, hän kun pikkuisen sitä kirjoituksillaan avustelikin. Nämä kaksi lehteä painettiinkin samaisessa turkulaisessa Frenckellin painossa.

Sopii myös mainita, että hakiessaan liki puoli vuosisataa myöhemmin julkaisulupaa Turun Wiikko-Sanomille, maan järjestyksessä toiselle suomenkieliselle lehdelle, viittasi hankkeen puuhamies Reinhold von Becker Lizeliuksen pioneerijulkaisuun.

Lizelius lähti päättäväisesti valjastamaan suomen kieltä, tuolloin kehittymätöntä kieli-instrumenttia, yhä vaativampaan käyttöön. Hän esimerkiksi vaihtoi c-kirjaimen k-kirjaimeen. Myös loi hän joukon uudissanoja. Lizeliuksen eri yhteyksissä synnyttämiä muodosteita ovat vaikkapa sanat Jäämeri, kauhu, keino, kertomus, lehti, perustella, suostutella, syöpä ja vuosisata.

Hän vastasi raamatunsuomennoksesta, joka kesti käytössä puolitoista vuosisataa. Hän kirjoitti Pöytyällä pappina työskennellessään ensi kertaa kirkonkokouksen pöytäkirjat suomeksi sekä pani sitten Mynämäellä paperille ensimmäisen suomenkielisen paikallishistoriikin. Hän loi paikkakunnillaan uraa uurtavia köyhäinhoitojärjestelyjä. Ja siinä sivussa hän oli arvostettu kirkkoherra ja sytyttävä saarnamies.

Lizelius (1708-1795), jos kuka, oli monitoimimies, niin kuin tuon niin sanotun hyödyn ajan oppineiden toivottiin olevankin. Oliko hän peräti maamme vanhan ajan davincejä?

(MTV3-STT)