Valmistusvuosi 2006. Ohjaus Jouko Aaltonen. Tuotanto Illume / Sandrew Metronome. Kuvaformaatti 16:9 FF Anamorfinen 1.78:1. Ääni DD 2.0, DD 5.1. Kesto 81 min.
Vaikka Neuvostoliitto ja DDR ovat kadonneet maailmankartalta, SKP ja SKDL ovat kadonneet eduskunnasta ja punaliput vappumarsseilta, on jotain vielä jäljellä. Dokumentaristi Jouko Aaltonen esittelee 70-luvun alun poliittista musiikkiperinnettä elokuvassa Kenen joukoissa seisot. Elokuva rakentaa yli 30 vuotta pitkän sillan nykypäivästä aikaan, jolloin nimet Agit Prop, Aulikki Oksanen, Kaj Chydenius, Kaisa Korhonen, Love records ja monet muut loivat ainutlaatuista musiikkia, jota nykyään muistellaan säälin- ja ihailunsekaisin tuntein.
Elokuvassa arkistomateriaali työväenmusiikin uranuurtajista yhdistyy saumattomasti uuteen aineistoon, jossa samaiset laulajat esittävät vanhoja laulujaan nykyisillä työpaikoillaan, kuten päiväkodissa, teatterissa, EU-virastossa, kirjastossa tai Veikkauksen pääkonttorissa. Laulajat muistelevat haikeudella ja varovaisella kriittisyydellä noita ihanteiden, intohimon ja solidaarisuuden aikoja. Elokuvan vahvin voima ovat hienot laulut ja intohimoiset tulkinnat oli laulun aiheena sitten rakkaus, sosialismi, EEC tai usko maailmanrauhaan.
Vaikka laulujen tekstit eivät enää pariin vuosikymmeneen ole olleet poliittisesti korrekteja, ei parhaiden melodioiden nerokkuutta tai laulajien vilpittömyyttä voi kiistää kukaan. Paras esimerkki laulujen ristiriitaisuudesta on Monna Kamun ja Petri Rajalan Maailmanrauhan patsaan juurella kuvattu duetto Tämä pieni laulu on sinulle. Hellässä laulussa olisi kaikki ainekset Suomen kansan vaalimaksi ikivihreäksi rakkauslauluksi, jos laulun tekstistä olisi siivottu muun muassa sanat "toveri", "puolue", "toveri" ja "taistelu". Raja rakkauslaulun ja poliittisen propagandan välillä oli joskus hyvinkin häilyvä.
