Kehno sää vie kesäteattereilta jopa kolmanneksen katsojista

Monet arvioivat pudotuksen olevan viidenneksen luokkaa. Elokuussa on monilla kesäteattereilla vielä paljon näytöksiä ja jos sää paranee, kaudesta voi tulla vielä kohtuullinen.

Kymmenet teatteriryhmät lopettivat näytännöt jo heinäkuun lopussa eikä taloutta voi paikata enää elokuussa.

Helismaata sadepisaroiden säestyksellä

Simpauttajasta tuttu Pekka Räty vetää yrittäjänä pientä Enon kesäteatteria Joensuun kupeessa, omalla tontilla ja omalla riskillä. Lavalle on tuotu Repe Helismaan perhe-elämä.

Näytelmä kertoo miten Helismaan tuhannet tekstit syntyivät kotioloissa. Räty ohjaa ja esittää Helismaan kiertuekaveria Tapsa Rautavaaraa.

– Kyllä Suomen kesä on verottanut ainakin meiltä paljon yleisöä pois.

– Mitä olet kuullut kollegoilta?

– Ihan sama tarina on joka puolella, Räty kertoo.

Kesäteatteriyleisö on Rädyn havaintojen mukaan nykyisin hyvin altis viime hetken säätiedoille. Näytäntöön lähdetään jos älypuhelin ei lupaa sadetta.

Sade toi hurmoksen

Kesäteatteri on kuitenkin turnauslaji ja sitkeimmät istuvat katsomoissa satoi tai paistoi. Moni ryhmä on myös varannut kesäteatterin esimerkiksi bussimatkan varrelta ja silloin sää on vain siedettävä.

Sateessa voi syntyä yllättäen myös uusia taide-elämyksiä.

– Valamossa esimerkiksi oli 60 ihmistä sadetakit päällä ja koko esityksen satoi. Mutta näyttelijät pisti enemmän kuin ikinä peliin ja syntyi joku kollegtiivinen hurmos katsojien ja esiintyjien välille, ihastelee ohjaaja Lauri Jänis Heinäveden kokemuksiaan.

Kaikilla kesäteattereilla ei ole katosta sateen suojaksi. Moni katsoja onkin poistunut kosteana.

– Jakokoskella kastuin tarpeeksi kun tuli vettä kaatamalla. Tässä on onneksi katosta sen verran että ei varmasti kastu, kiittelee Pekka Lukkarinen Ahvesisen Punaisella talolla.

Kolmen teatterin voimalla

Jäniksellä on kolme rautaa tulessa. Hän on ohjannut ja käsikirjoittanut Ilomantsin Möhkössä esitettävän historiallisen Mottimestarin, Joensuun lähellä Ahvenisella pyörivän Retrotytöt ja Valamon kesäteatterin Poika Munkkilan polulla -näytelmän.

– Pudotusta on ollut ehkä 30 prosenttia tai vähemmän. Mutta kun me tehdään tätä sydämellä ja eletään kädestä suuhun, niin ei se riski niin suuri ole, Jänis rauhoittelee.

Ohjaaja myöntää, että kun tarjontaa on todella paljon, osa voi kaatua.

– Ne joilla on isot rahat käytössä voi pudottaa muita ryhmiä pelistä pois. Mutta minä toivon, että kaikki menestyy.

"Pankki lupasi vielä auttaa"

Kesäteatteritarjonta on nyt todella runsas. Esimerkiksi pelkästään Pohjois-Karjalan maakunnan alueella lähes 30 teatteria kamppailee katsojista ja tili pitäisi tehdä muutamassa viikossa.

– Tappioo tulee kovasti ja tuli tappioo jo viime kesänä eli tämä on toinen tappiollinen vuosi. Mutta onneksi meillä on pankki joka vielä lupasi, että ei ole Pekka hätää kaikki järjestyy, Räty veistelee.

Monet kesäteatterit kaipaisivat katsomoon kipeästi uutta sukupolvea.Yksi luottaa klassikoihin, toinen musiikkiin, kolmas rillutteluun. Mutta mikä kesäteatterikansaa nyt kiinnostaa?

– Omissa töissäni on historiaa ja maaseudun murrosta. Ei ole enää renkejä ja piikoja vaan ne hahmot ovat muuttuneet ja sitä yritän käsikirjoittajana tavoitella, Jänis muotoilee.

– Kesäteatterin pitää tietenkin olla semmonen hauska, mukaansatempaava ja humoristinen, määrittelee 40-vuotissynttäreitään Retrotyttöjen näytöksessä juhliva Heli Lukkarinen.

– Eihän se kovin vakava tartte olla, mutta ei ihan humpuukia, että jotakin juonta pitää olla, pohtii puolestaan Helismaata katsomaan tullut Irma Laine.

Kultasuonta odotellessa

Pekka Räty sanoo suoraan, että kukaan tervejärkinen ei lähde pientä kesäteatteria vetämään yrittäjänä.

– Tämä on vienyt mennessään. Rahaa olennaisempaa on, että kesäteatteri säilyy taidemuotona hengissä.

Rahahuolia oli aikanaan myös Helismaalla. Mutta välillä hän osui kultasuoneen. Se on sama myös kesäteatterissa.

– Tästä tulee menestys, Räty tuumaa Helismaalle Tapsa Rautavaaran roolissa kun hän tapailee ensimmäisen kerran Lapin jenkan sanoja ja säveltä.