Kazakstanissa kärsitään yhä satojen ydinkokeiden jäljistä

Polygoniksi nimitetyn ydinkoealueen laitamilla esiintyy yhä epätavallisen usein geenimutaatioista johtuvia kehityshäiriöitä, harvinaisia syöpätyyppejä sekä immuunisairauksia, joiden on tulkittu johtuvan säteilystä. Alueella tehtiin 40 vuoden aikana lähes 500 ydinkoetta, jotka näkyvät edelleen asukkaiden perimässä. Paikallisia asukkaita ei varoitettu kokeista lainkaan.

- Polygonin seutu on Kazakstanin syöpäsairauksien tilastoissa ykkönen. Esimerkiksi kilpirauhassyöpiä, rintasyöpää ja lasten leukemiaa esiintyy paljon. Valtio ei kuitenkaan järjestä juuri minkäänlaisia konkreettisia tukitoimia, kertoo Kulem Omorhanova Kazakstanin ihmisoikeusliitosta.

Viimeinen testiräjäytys tehtiin vuonna 1989, ja koealue suljettiin vuonna 1991. Testien loppumiseen vaikutti muun muassa Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus.

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Venäjä on rahoittanut Polygonin talousapua ja potilaiden kuntoutusta, mutta ihmisoikeusliiton mukaan kukaan ei tiedä, minne rahat menevät.

Vammaisten äidit jäävät yksin

Polygonin ydinkokeiden seurauksia on tutkittu Semeyn lääketieteellisessä akatemiassa. Akatemian mukaan lähiseuduilla syntyneillä lapsilla on esiintynyt epätavallisia kehityshäiriöitä, kuten yhteenkasvaneita raajoja ja suuria kasvaimia.

Alueella arvioidaan tapahtuvan myös paljon keskenmenoja. Monet perheet kuitenkin salaavat ongelmat, sillä niiden pelätään pilaavan suvun maineen ja nuorten aviomahdollisuudet.

Kazakstanissa kehitysvammaisuuteen liittyy edelleen sosiaalisen leimautumisen pelko ja perheet eristäytyvät helposti muista.

25-vuotiaan Irina Shelevin poika Dmitri on cp-vammainen. Kukaan ei tiedä, liittyykö cp-vamma säteilyyn vai ei, mutta tämäkin kehitysvamma on Polygonin läheisyydessä yleisempi kuin Kazakstanin muilla alueilla.

- Täällä oli aikaisemmin valtion rahoittama hoitokeskus, joka otti ajoittain Dmitrin päivähoitoon. Viime vuonna se suljettiin. Nyt olen koko ajan kotona, sairaanhoitajana työskennellyt Irina kertoo.

Perhetukikeskuksen mukaan kehitysvammaiset lapset jäävät yleensä äidin hoidettavaksi.

- Kun tällainen lapsi syntyy, isät kaikkoavat usein. Osittain se johtuu seudun talousongelmista: jos lapsen isä on työtön, hänellä voi olla vaikeuksia elättää edes itseään, kertoo keskuksen toiminnanjohtaja Alma Gul.

Säteily leimaa aluetta edelleen

Polygonin historialliset ongelmat ovat vaikuttaneet myös siihen, että alue on jäänyt taloudellisesti jälkeen muusta Kazakstanista. Semey ei houkuttele uusia asukkaita tai yrityksiä, ja työttömyysluvut ylittävät maan keskiarvon.

YK:n kehitysjärjestö UNDP yrittää auttaa myöntämällä pienyrittäjille mikrolainoja. UNDP myös levittää tietoa siitä, etteivät alueen säteilyarvot enää estä asumista Polygonin lähellä.

- Olemme selvittäneet asiaa atomienergiajärjestö IAEA:n kanssa. Tulosten mukaan 90 prosenttia alueesta on turvallista talousaluetta, kertoo UNDP:n maakoordinaattori Haoliang Xu.

- Mielestäni suurempi ongelma on psykologinen. Ihmiset yhdistävät nämä seudut säteilyyn. Paikalla on hyvin kielteinen imago. Siksi ei tarvita vain kehitysohjelmaa, vaan myös laaja tiedotuskampanja.

(MTV3 - STT)