Kaustisella kunniaa ”rocktähti” Konsta Jylhälle

Kansanmusiikkitapahtumaa viedään läpi pahan talouskriisin varjossa. Festivaali on tuottanut viime vuosina tappiota - ja taustalla ovat myös Kaustisen Kansantaiteen keskuksen vanhat velat.

Kaustisella etsitään nyt viimeisiä keinoja, jotta soitto soisi ensi kesänäkin. Pohjoismaiden suurin kansamusiikkifestivaali on neljän tuhannen asukkaan kunnalle aivan elintärkeä. Käytännössä tapahtuma on seudun yrittäjille 13. kuukausi, enemmän kuin joulumyynti.

Festivaalille uusi yhtiö?

Niin festivaalia kuin Kansantaiteen keskusta pyörittävä Kansanmusiikkisäätiö on hakeutunut yrityssaneeraukseen, päätöstä odotetaan alkusyksystä. Jos oikeus katsoo, että liki puolentoista miljoonan euron velkoja ei pystytä järjestelemään saneerauksella, edessä lie konkurssi.

- Jos säätiö kaatuu, kesän juhlalle täytyy löytää uusi vetäjä - vaikka sitten kunnan suojissa. Täällä ei kukaan halua festivaalin loppua, vakuuttaa kunnanjohtaja Arto Alpia, joka on myös Kansanmusiikkisäätiön hallituksen jäsen.

Kunnanjohtajakin talkoissa

Tämän viikon aikana Kaustisella halutaan hetkeksi unohtaa ankea arki ja nauttia pelimanniperinteestä huikeassa helteessä. Ohjelmajärjestäjille putosi kuin taivaan lahjana Konsta Jylhän syntymän satavuotisjuhla. Mestaripelimannin juhlinta ei maksa lainkaan niin paljon kuin vaikkapa maailmanmusiikkitähti toiselta mantereelta. Kun ohjelmistobudjetti oli v. 2008 300 000 euroa, nyt on pärjättävä 200 000:lla. Vieraitakin toki riittää ympäri Eurooppaa, kansantanssia, folkia, häämusiikkia.

Joka tapauksessa tämä kesä sinnitellään pitkälle talkoilla, eli ”kökkähengellä”, kuten täälläpäin sanotaan. Kuntalaiset ovat maalanneet aitoja ja pystyttäneet ravintoloita, monet pelimannit puolestaan soittavat soppa & peti-palkkiolla.

- Kökkäväen määrä osoitti, että ainakin henkeä vielä riittää, huokaisee kunnanjohtaja Alpia, joka kantoi tuoleja konserttisaleihin.

Suomen vanhin yhtye muistelee mestaria

Kaustisen Purppuripelimannit soittaa Konsta Jylhän tuttuja sävelmiä umpikuumassa koulun juhlasalissa. Perinteinen kokoonpano: kaksi viulistia, kontrabasisti ja ”tämmääjä” eli polkuharmoonin soittaja. Ovet ja ikkunat ovat auki, iloiset polkat kaikuvat suvimaisemaan kuin vanhassa suomi-filmissä. Vaiennut viulu nostaa kyyneliä yleisössä.

Purppuripelimannit on Suomen vanhin yhtye, se on toiminut vuodesta 1946. Tässä kokoonpanossa on vielä yksi jäsen, joka on soittanut myös Konsta Jylhän kanssa.

- Hän oli tarkka ja vaativa soittaja. Hän halusi soittaa puhtaasti ja oikein, kun usein sotien jälkeinen kansanmusiikki oli epäpuhdasta riehumista. Nuotteja Konsta ei juurikaan osannut, niinpä hän soitti harjoituksissa Kruunu-Marjaanan polskan 10 kertaa samalla tavalla peräkkäin ja muiden piti seurata perässä. Näin muistelee Purppuripelimannien viulusti Kimmo Anttila, joka parikymppisenä soitti Jylhän kanssa 1970-luvun alussa.

Konsta Jylhä oppi viulistiksi korvakuulolta kotonaan pikkupoikana, koska niin isä kuin isoisä olivat pelimanneja. Hän oli luonnonlahjakkuus ilman mitään musiikkikoulutusta - tämä onkin yksi pelimannin tunnusmerkki. Jylhä oli ammatiltaan kuorma-autonkuljettaja, mutta työt päättyivät onnettomuuteen v. 1961. Hän jäi tukkien ruhjomaksi purkaessaan lastia ja sai pian sen jälkeen sydänkohtauksen. Jylhä ei kyennyt enää ajamaan, niinpä hän keskittyi yhä enemmän soittamaan. Elanto oli niukkaa, jotain piti keksiä.

Pelimanniystävät kannustivat Jylhää myös säveltämään ja vaatimattoman miehen ensimmäinen sävellys olikin heti klassikko Konstan parempi valssi - 54-vuotiaana!

- Ja kun hän ei osannut laittaa teoksiaan nuoteille, hän "kirjoitti" ne muistiin omilla merkeillään. Asia stressasi joskus - Konsta pelkäsi, että hän unohtaa melodiansa, kertoo Kaustisella kesät asuva Jylhän elämäkerturi Paavo Helistö, eläkkeellä oleva musiikkitoimittaja.

Vaatimaton ”rocktähti”

- Konsta oli pelimanni hienoimmillaan. Siis kansansoittaja, joka ei ajattele soittoaan ammattina, vielä vähemmän menestystä, kuvailee Paavo Helistö. Mutta Konsta ymmärsi menestyksensä ja suhtautui siihen tyynesti. Hän oli ikään kuin kansan palvelija. Yleisö piiritti ja palvoi häntä festivaaleilla ja ihmiset halusivat astella hänen kotipihallaan.

Musiikkilukion salissa soittaa kaksi nuorukaista. Toinen käsittelee harmonikkaansa, toinen akustista kitaraansa virtuoosimaisesti. Hiki lentää! Lopulta sovituksesta kuoriutuu tuttu melodia. Tämähän on Konstan parempi valssi todella uudella kompilla! Duo voitti uusilla Jylhä-sovituksillaan festivaalin alla järjestetyn kilpailun.

- Olemme soittaneet näitä versioita jo muutaman vuoden. Olemme täältä kotoisin ja kasvaneet kiinni Konsta musiikkiin, kertovat haitaristi Markus Luomala ja kitaristi Anssi Salminen, molemmat Sibelius-Akatemian opiskelijoita. Mutta emme halua olla mitään "museoviraston edustajia”, siksi soitamme Konstaa näin. Nuortenkin olisi hyvä yhä tuntea tämä mestari. Hänen teoksissaan melodiat putosivat aina upeasti oikeille paikoilleen.

- Konsta Jylhä esiintyi 1970-luvulla Purppuripelimannien kanssa Ruisrockissa ja häntä vietiin helikopterilla keikalta toiselle. Eiköhän se kuvaa, mikä hän oli miehiään, muistuttavat nuorukaiset.

Lisätietoa festivaaleista: www.kaustinen.net

Katso Kari Pyrhösen juttu Kaustisilta

Katso videot alla:

Ote Mainostelevision dokumenttiohjelmasta, ensimmäinen Kaustisen kansanmusiikkifestivaali vuodelta 1968. Esiintymässä mm. Hector. Toisessa vahva Konstan Jylhän tulkinta sävellyksestään Vaiennut viulu, jonka hän esitti Mainostelevision ohjelmassa Tänä iltana Konsta Jylhä vuonna 1980