Uinnin maailmanennätysten kehitykselle ei näytä löytyvän rajoja. Pelkästään Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa heinäkuussa syntyi kymmenkunta ME-tulosta. Olympiavuosi ja tiukka kilpailu edustuspaikoista nostavat tulostasoa.
Suomen uimaliiton entinen päävalmentaja Kari Ormo kaivoi tilastoistaan Sydneyn olympiavuoden 2000 maailmanennätyssaaliiksi 80 kappaletta. Ateenassakin uidaan jokunen ME, vaikka olympialaisissa voittoaika näyttelee vähäpätöistä sivuosaa.
Ormo ennustaa ennätyskehityksen jatkuvan vielä pitkään.
- Teoriassa ajatellen niin pitkälle, että ihminen irtoaa vedestä. Siihen meillä ei kuitenkaan ole hevosvoimia, Ormo asettaa rajaksi.
Nykyuinnissa etenkin yhdysvaltalaiset miehet tehtailevat maailmanennätyksiä liukuhihnalta. Amerikkalaisten nimissä on yhdeksän miesten kaikkiaan 13 henkilökohtaisen olympiamatkan maailmanennätystä.
Pelkästään Michael Phelps (kuvassa) komeilee kolmen lajin ennätysmiehenä.
- Phelps on aika lähellä optimaalista uimaria. On mittaa (193 cm), jalkojen ja selän oikeata suhdetta ja tietysti vielä taitoa. Niissä taidoissa hänelläkin on vielä kehittämistä, Ormo sanoo.
Lyhyet radat ME-pankkina
Yleisurheilussa maailmanennätyksiä tehdään nykyisin harvakseltaan. Poikkeuksen tekevät ns. uudet lajit. Esimerkiksi naisten seiväshypyn tulokset ovat kohentuneet tänä vuonna useaan otteeseen. Muutoin yleisurheilun ME:t ovat jo sellaista tasoa, että niiden rikkominen vaatii täydellisiä olosuhteita, urheilijoilta täydellistä onnistumista ja prikulleen kohdalleen osunutta kunnon ajoitusta. Tai vilppiä.
- Uinnissakin aina käryjä käy, mutta eivät maailmanennätykset siihen pysähdy, Ormo tietää.
Ennätysehdot pätevät useimpaan urheilumuotoon, mutta yleisurheilua nuoremmissa ja yhä kehittyvissä lajeissa ennätysten rikkominen on todennäköisempää.
- Uinnissa voidaan kehittyä vielä vaikka kuinka. Erityisesti lyhyellä radalla (25 m), siinä käännökset mahdollistavat taitavalle uimarille enemmän. Samalla harjoitusmetodit kehittyvät, Ormo tietää.
Ormo arvelee, että Ateenassa syntyy viestit mukaan lukien 10-14 maailmanennätystä.
- Henkilökohtaisilla matkoilla niitä tulee noin kahdeksan. Uinnissa se ei ole mitenkään ihmeellinen määrä.
Kahden olympiadin odotus
Suomalaisia ei ole toviin uinnin maailmanennätyslistalla näkynyt.
- Eikä tule näkymäänkään. Valmennusfilosofia on nykyään sellaista, että hyvä kun sata metriä jaksetaan, Ormo kritisoi.
Jani Sievisen viimeinen ME meni maaliskuussa, kun trinidadilainen George Bowell kauhoi 200 metrin sekauinnin lyhyiden ratojen maailmanennätykseksi 1.53,93. Ateenassa Sievinen ja Bowell ottavat toisistaan mittaa samassa alkuerässä keskiviikkona 18. elokuuta.
Ormo uskoo, ettei suomalaisuimareita tarvitse etsiä ME-listoilta kahteen olympiadiin.
- Se vaatii niin pitkän työn. Pitäisi lähteä todella nuoria valmentamaan niin, että he uisivat pitkiä matkoja. Nyt näkyy kilpailuissakin se, että mitä pidempi matka, sitä vähemmän osanottajia. 50 metrillä väkeä on pilvin pimein, se on sitä tämän päivän mukavuudenhalua, Ormo moittii.
(MTV3-STT)