Karataan naimisiin – kahden rakastavaisen romanttinen hääpäivä

Julia, 29, ja Jani, 30, viettävät tänään yhtä elämänsä tärkeimmistä päivistä, sillä heidät on juuri vihitty avioliittoon. Helmi kysyi tuoreelta avioparilta, miten he päätyivät valitsemaan hääpäiväkseen juuri karkauspäivän.

Julia ja Jani ovat tunteneet toisensa jo pitkään yhteisten ystävien kautta. Kun molemmat olivat tahoillaan sinkkuja ja elämäntilanne oli kummallekin sopiva, he näkivät toisensa uusin silmin.

– Huomasimme tykkäävämme toisistamme! Sitä ennen ei toista ollut osannut katsoa romanttisessa mielessä, kun olimme niin pitkään tunteneet. Toisaalta emme olleet mitenkään todella läheisiä ystäviä, joten ei ollut outoa aloittaa seurustelua. Tunteet syttyivät, kun hetki oli oikea, tuore aviovaimo kertoo.

Jani yllätti Julian eräänä lokakuisena iltana, jolloin he olivat käyneet katsomassa elokuvan Midnight in Paris. Romanttisen koti-illan päätteeksi Jani polvistui kosimaan.

– Sain Janilta lupaussormuksen. Hän kertoi haluavansa kanssani naimisiin ja tulevaisuudessa lapsia, eihän siitä voinut kieltäytyäkään (nauraa) ! Kosinta toistui vielä uuden vuoden jälkeen, kun sain virallisen kihlasormukseni, mutta hääpäivä päätettiin heti lokakuussa, Julia kertoo.

Pari valitsi vihkipäiväksi karkauspäivän, sillä alkuperäinen suunnitelma oli sananmukaisesti karata naimisiin: ensin avioitua maistraatissa ja suunnata siitä suoraan lentokentälle. Lentoliput Pariisiin oli jo varattu, mutta matkaan tuli mutkia. Morsian sairastui keuhkokuumeeseen ja joutui sairaalaan vain kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Lääkäri määräsi lepoa ja lentokiellon. Vaikka häämatka siirtyi, löytyi sairastamisessa jotain hyvääkin.

– Tunne siitä, että haluamme naimisiin, vain vahvistui. Oli ihanaa huomata, että toinen todella on vierellä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, Julia kiittelee huolehtivaista puolisoaan.

"Tämä on meidän kahden oma päivä"

Siviilivihkimiseen maistraatissa löytyi toinenkin syy. Molemmat vierastivat ajatusta perinteisistä, suurista satuhäistä. Vihkihetken todistajina oli maistraatin henkilökuntaa, mutta molemmat soittivat tilaisuuden jälkeen ensimmäisenä vanhemmilleen.

– Prinsessahäät eivät olisi meidän tyyliset. Päätimme, että vihkiminen on vain meidän välinen juttu, meidän oma päivä. Emme halunneet stressata häiden suunnittelusta. Näin ei myöskään tarvitse miellyttää ketään – tuntuu, että isossa hääjuhlassa pitäisi olla kaikille mieliksi, pohtia mihin kenetkin laittaa istumaan ja varmasti olisi vanhemmillakin omat toiveensa hääpäivän ohjelmasta. Tämä on meidän käsityksemme romanttisuudesta, Julia sanoo.

– Vihkitoimitus oli yllättävän nopea, mutta hieno hetki. Vanhemmat hiukan ehkä pahastuivat kuultuaan viime vuonna suunnitelmistamme, mutta suhtautuivat kuitenkin hyvin, Jani lisää.

Miten pari sitten aikoo juhlistaa hääpäiväänsä tulevaisuudessa, karkauspäivä kun on vain kerran neljässä vuodessa? Juhlitaanko hääpäivää jatkossa 28. helmikuuta?

– Juhlistamme sitä tietysti kerran neljässä vuodessa! Silloin voimme lähteä vaikka yhteiselle lomamatkalle, olisikohan se sitten jälleen Pariisiin? Joku perinne olisi kiva kehittää, Julia suunnittelee.

– Tätähän juhlistetaan joka päivä, tuore aviomies hehkuttaa.

Kesällä parilla tulee kaksi vuotta yhteistä taivalta täyteen ja silloin pidetään juhlat ystäville ja sukulaisille. Huhtikuussa Julia ja Jani pääsevät vihdoin häämatkalleen Pariisiin. Matkalla kiinnitetään nimillä ja tärkeällä päivämäärällä kirjattu rakkauslukko Pont d'Arcole -sillan kaiteeseen ja avain heitetään veteen.

– Merkitsee todella paljon, että on löytänyt rinnalleen ihmisen, jota rakastaa, johon voi luottaa ja jonka kanssa pystyy jakamaan kaikki asiat. Eikö kaikki kuitenkin halua löytää elämänkumppaninsa? Minä olen sen löytänyt ja haluan elää hänen kanssaan loppuelämäni. Tästä on hyvä jatkaa, Jani iloitsee.

Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.

Teksti: Anni Uittamo/AVA

Kuvat: Shutterstock