Vanha, pitkä eteinen jaettiin kahtia, sillä asukas halusi erillisen tuulikaapin. Tila oli liian kapea komeroille, joten päädyttiin rakentamaan toiselle reunalle pieni seinänpätkä, jonka taakse saa edes jonkinlaisen vaatenaulakon ja mahdollisesti kenkätelineen.
Vanhat seinät skannattiin seinätutkalla sen varmistamiseksi, ettei porattaessa osuttaisi sähkö- tai vesijohtoihin. Runkoon käytettiin kertopuutolppia ja levyiksi kipsilevyä. Rakenteen pystysuoruus varmistettiin luodin avulla. Viereiset seinät olivat betonia, joten pystytolpat kiinnitettiin niihin lyöntitulpilla lukuun ottamatta ylä- ja alapäätä, joissa voitiin tehdä kiinnitys ruuveilla puuhun. Oven saranapuolelle pantiin kaksi kertopuutolppaa päällekkäin.
Kun levytetään kipsilevyllä ovi- ja ikkuna-aukkojen vierustoja, ainoa oikeaoppinen – ja myös valmistajan suosittelema tapa – on se, että käytetään täysiä levyjä. Ei siis leikata erillisiä suikaleita ensin oviaukon viereen ja sitten yläpuolelle, vaan leikataan täydestä levystä pois oven kokoinen pala. Syy tähän on se, että näin saadaan levyjen ohennetut reunat vastakkain. Se on ainoa varma tapa saada aikaan pinta, jossa levyjen saumat eivät jää näkyviin: saumat on nauhoitettava, ja ohennetussa kohdassa nauha on helpoin kitata näkymättömiin.
Tämän mukaan lasketaan myös oviaukon yläpuolelle tulevan saumapuun paikka: kun lähdetään toisesta seinästä täydellä levyllä, sen paikka on 120 cm päässä. Suunnittelussa on hyvä lähteä myös siitä, että vältettäisiin levysaumoja ovien yläpuolella ja ulkoseinillä ikkunoiden alla tai päällä: ne ovat kaikkein herkimpiä liikkumaan ja repeilemään. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan ollut mielekästä tilan kapeuden takia.
