Kaksion keittiö tehtiin kaikkien paitsi taiteen, myös voimassaolevien rakennussääntöjen mukaan:
kaikki vettä käyttävät tai muodostavat laitteet on asennettava siten, että vahingon sattuessa vuoto joko
- ohjataan suoraan viemäriin, tai
- keskelle lattiaa siten, että se ei voi jäädä huomaamatta
Asia voidaan hoitaa esimerkiksi valmiiksi mitoitetulla kaukalolla tai vedeneristysmatolla. Pääasia on se, että vesi ei saa päästä imeytymään rakenteisiin.
Kaapistojen asennus on harrastajalle sopivaa työtä. Mittauksissa on oltava tarkkana, sillä kerran katkaistua tai porattua ei enää voi korjata. Erityisesti tämä koskee työtasoja; massiivisten työtasojen työstäminen saattaa lisäksi vaatia melko järeän pistosahan.
Ensin asennetaan alakaapit. Säädettävät jalat ovat ehdottomasti kiinteää sokkelia paremmat, sillä niiden avulla kaapistot on helppo säätää tarkasti vaateriin. Lisäksi rungot säilyvät paremmin kuivina, jos sattuu vesivahinko. Ja saapa niillä tietyissä rajoissa sovitettua työtason korkeudenkin itselleen parhaiten sopivaksi.
Seinäkaappien etäisyyden alakaapeista voi valita vapaammin - tässä saattaa olla paljonkin vaihtelua valmistajasta ja omista toiveista riippuen. Kuitenkin olisi suositeltavaa saada ainakin korkeiden kaappien yläreuna samaan tasoon ihan visuaalisista syistä: vaikutelma on paljon parempi kuin jos linja olisi epäyhtenäinen.
Kaksiossa oli kivirakenteiset seinät ja siksi kaapistot jouduttiin proppaamaan kiinni. Puuseinän kohdalla kiinnittäminen on tietysti helpompaa.
Liesituulettimet ja jotkin muut koneet saattavat vaatia läpivientejä kaapistojen takaseiniin; niiden paikat mitataan huolellisesti ja tehdään tarvittavat reiät ennen seinään kiinnittämistä.
