Juho, 24, äärirajoilla myös pelikenttien ulkopuolella – herätyskello pirisee aamuviideltä: "Ne työt eivät voi odottaa"

– Maanantaina oli peli, ja sen jälkeen ohjelmassa oli pitkiä päiviä rehun tehossa. Maatilan työt on tehtävä ajallaan, ne eivät voi odottaa. Rehun teko ajoittui hyvin pelitauolle, mikä helpotti asioita, Ihamäki sanoo STT:n haastattelussa.

Ihamäki omistaa puolet Alajärven Koskenvarrella sijaitsevasta perheen maatilasta. Työpanosta vaativat 70 lypsylehmää sekä 140 hehtaaria viljelysmaata, joista 80 hehtaaria on tilan omaa.

– Normaali päiväni käynnistyy herätyksellä viideltä, jonka jälkeen odottaa aamunavetta. Sen jälkeen lähden muihin tilan töihin, jotka ovat varsin fyysisiä, Ihamäki sanoo.

Hän on nauttinut maatilan töistä pienestä pitäen.

– Olen ajanut traktoria siitä saakka, kun jalat ylettyivät polkimille. Viihdyn työssä, jossa saan tehdä käytännönläheisiä hommia.

Ihamäki näkee tilan töissä ja urheilussa samoja elementtejä.

– Maatilalla on pakko tehdä työtä toisinaan äärirajoilla fyysisesti ja henkisesti. Kukaan muu ei hoida hommia, eikä siellä voi katsella kelloa. Tästä opista on ollut apua harjoitteluun, haluan silläkin rintamalla tehdä hommat niin hyvin kuin voin.

Vaikka treenit ja kotipelit nivoutuvat hyvin yhteen tilan töiden aikataulujen kanssa, vieraspelipäivinä on pakko räätälöidä toisenlainen ohjelma.

– Vanhempani tekevät silloin kaikki työt.

Henkisesti vahvistunut

Juho Ihamäki mailan varressa ottelussa Kouvolaa vastaan kesäkuun alussa.  Marko Tuominiemi / All Over Press

Meneillään oleva kausi on ollut Ankkureille haastava. Ihamäki on silti onnistunut kotiutuksissaan kohtuullisesti – lyötyjä juoksuja on kertynyt yli kaksikymmentä, ja sijoitus kotiutustilastossa on 15:s. 

– Olemme olleet monta kertaa lähellä, niukkoja jaksotappioita on kertynyt useita. Nyt on vain tehtävä töitä parempien pelien eteen. Olen kohtuullisen tyytyväinen peliini, onnistumisia on tullut varsin odotetusti, hän kertoo.

Seitsemänvuotiaana pesäpallon aloittanut Ihamäki siirtyi jokeriksi vuonna 2020. Hän on uran edetessä ammentanut apua mentaalivalmentajalta, mikä on kasvattanut miestä niin ihmisenä kuin urheilijana.

– Olen oppinut tuntemaan itseni paremmin, mikä heijastuu kaikkeen. Olen samalla löytänyt tavan käsitellä paineita. En esimerkiksi jännitä peleissä kuten aiemmin. Menneinä vuosina saatoin lyömään mennessäkin miettiä, miltä tekemiseni näyttää katsojien silmissä.

Ykköspesiksessä Ihamäelle olivat hankalia ennakolta heikommat vastustajat.

– Odotin heitä vastaan pelatessa itseltäni entistäkin enemmän onnistumisia. Nyt ymmärrän, ettei minun tarvitse vaatia itseltäni kohtuuttomia.

Urheilijaperhe

Juho Ihamäellä on varhaiset herätykset maatilan töihin.  Str / Lehtikuva

Juho ei ole perheensä ainoa urheilija, sillä Ankkureissa pelaa myös pikkuveli Lauri. Isoveli Antti taas on tullut tutuksi kestävyysjuoksusta, josta hänellä on useita SM-mitaleja.

Pohjalaisveljesten tekeminen on myös välillä äitynyt vauhdikkaaksi. Ihamäki puhkeaa nauruun muistellessaan kahakkaa Laurin kanssa.

– Pelasimme kotona pleikkaria. Hävisin pelin, mikä kävi luonnolle. Päätin sen jälkeen heittää television ulos yläkerran parvekkeelta. Onneksi televisio oli ostamani, eli siitä ei tullut suurempia jälkipuheita.