(Wea)
Juha Tapion sooloura on tullut kokoelmapisteeseen. Mukana on 18 kappaletta, joista kaksi uutta. Kaikki kappaleet ovat Juha Tapion käsialaa, sovituksissa on ollut mukana sitten muitakin. Levyn mukana seuraavassa kansikirjasessa artisti kertoo jokaisesta kappaleesta pienen tarinan.
Esimerkiksi Ohikiitävää-kappaleen videosta Juha Tapio kertoo itseironisesti näin. ”Oli valtava hetki, kun levy-yhtiöstä soitettiin, että kiinnostaako kuvausmatka Ateenaan. Silloin tunsi olevansa uransa huipulla. No, lopulta sitten kuvattiin käsivarakameralla kaksi päivää ja video näytettiin kerran Lista-ohjelmassa.”
Juha Tapion uran alkua mausti hieman gospel-henkiset biisit, mutta mies on viime vuosina tehnyt yhä puhtaampaa suomipoppia. Liekö tuo uskonnollisuusvivahde syynä siihen, että kokoelman vanhin teos Väsyneet maan on järjestyksessään vasta levyn 15:s biisi.
Levyn avaa toinen kokoelman uusista kappaleista. Lähes varma radiohitti Raikas tuuli on puolihidas biisi, jonka artisti kertoo tehneensä Bruce Springsteenin keikasta vaikuttuneena. Ehkä Pomo antoikin kappaleeseen sytykkeen, mutta sen soinnissa kuultaa vahvasti U2. Laulusovituksesta tulee mieleen puolestaan Matti Eskon vokalisoima Rekkamies. Toinen kokoelman uusista kappaleista on Kultahippu.
Levy osoittaa, miten monta radiohittiä Juha Tapio on levyttänyt; Kaksi puuta, Minä olen, sinä olet, Ohikiitävää, Mitä silmät ei nää, Ukkosta ja ullakolla, Suurenmoinen elämä…lista on vakuuttava. Mukana on myös pari kappaletta radiosoiton ulkopuolelta. Syksy ja Kaunis ihminen esittelevät harvinaisempaa Juha Tapiota. Jälkimmäisen sanoitus nousee mielestäni tämän levyn kärkiluokkaan. Sysäyksen siihen Juha Tapio kertoo saaneensa Alpo Noposen runosta Minä ikänä ihminen on kaunein. Jostain syystä tästä tulevat mieleen Pauli Hanhiniemen lyriikat.
Levyn päättää Yö-yhtyeen tunnetuksi tekemä Pettävällä jäällä. Juha Tapion versio kappaleesta on akustinen, pelkällä flyygelillä säestetty. Artisti kertoo, että tätä voi kuulla tällaisena versiona keikallakin, jos yleisö pyytää.
Vaikka ei kuuluisikaan Juha Tapion ehdottomaan ihailijakaartiin, on kokoelma oiva osoitus artistin taidoista. Ja on tässä oltava jotakin, mikä vetoaa suomalaiseen sielunmaisemaan. Sen osoittavat myyntiluvut.
Teksti: Timo Väkimies