Juha Itkonen järkyttyi novelliensa ajankohtaisuudesta

Juha Itkonen kuvaa tuoreessa novellikokoelmassaan ihmisiä arjen ja haaveiden välitilassa. Tarinoissa on synkkien ratkaisujen enteitä mutta optimistinen alavire. ”Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen”, Itkonen pohtii.

Kirjailija Juha Itkonen (33) käsittelee tuoreessa kirjassaan haaveiden merkitystä: Auttavatko ne eteenpäin? Helpottaako koston suunnittelu olemaan tekemättä pahaa?

Huolimattomia unelmia -novellikokoelman (Otava 2008) tarinoissa on suuren draaman aineksia ja synkkien ratkaisujen enteitä. Kirja on tunnelmaltaan apea ja Itkosen mukaan hänen kaikista teoksistaan surullisin. Hän on pyrkinyt kirjoittamaan sen kuitenkin niin, ettei toivottomuus olisi ylitsepääsemätöntä.

– Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen. Minun maailmankatsomuksessani esimerkiksi pahoja tekoja suunnitellaan paljon enemmän kuin niitä toteutetaan, Itkonen toteaa.

Yhdessä Huolimattomia unelma -kirjan tarinassa mustasukkainen nuori mies suunnittelee väkivaltaista yhteenottoa entisen tyttöystävänsä ja tämän tulevan miehen kanssa. Mielessä väijyy ehkä jopa murhan mahdollisuus.

Itkonen kauhistui kirjan jo ilmestyttyä novellin tapahtumien samankaltaisuutta Kauhajoen surmiin.

– Minusta tuntui karmealta, kun kuulin Kauhajoki-uutiset. Tapahtuma todella horjutti uskoani hyvään ja sai minut pariksi päiväksi aivan pois tolaltani. Mietin, olenko oikeasti niin naiivi ja pihalla, että hahmotan maailmaa vain omasta keskiluokkaisesta helsinkiläisestä kuplastani. Enkö tiedä ollenkaan, mitä oikeasti tapahtuu; onko minun optimismilleni mitään katetta?

Itkosta kiinnostaa oman sukupolvensa nuorten aikuisten ristiriitainen suhde maailmaan. Heillä on toisaalta halu kontrolliin ja materiaalisesti turvattuun perhe-elämään, toisaalta menestykseen ja tarpeeseen ilmaista itseään työelämässä.

– Monet ikäiseni tuntevat olevansa aika konservatiivisia. Halutaan perhe ja turvalliset puitteet ja ehkä turvattu työkin. Samalla mieleen on istutettu melkoinen kokemisen tarve, seikkailun halu ja ehkä jopa unelmat tähteydestä ja luovasta työstä. Koetan kirjoittaa aiheesta rehellisesti mutta ironisesti ja vähän nauraakin itselleni ja tälle ristiriidalle. Oikeasti se ei tietenkään ole kauhean naurettavaa, koska se aiheuttaa ihmisille ahdistusta.

Myyntimenestys ilahduttaa

Huolimattomia unelmia on Juha Itkosen ensimmäisen novellikokoelma. Itkosta omien tarinoiden kutsuminen novelleiksi hieman hirvittää. Hän onkin pyrkinyt välttämään juhlallisen termin kutsumalla kirjoituksiaan kertomuksiksi.

Kirjailija pohtii, että hyvin toimivien novellin taustalla pitäisi olla materiaalia melkein romaanin verran. Tärkeää on myös, että kertomuksilla on riittävästi yhteistä.

– Ideaalitilanteessa tarinat resonoivat toistensa kanssa ja ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Huolimattomissa unelmissa ei ole kaikenkattavaa juonta eikä kovin monta samaa henkilöä taustalla, mutta teemat sitovat tarinat yhteen.

Huolimattomia unelmia valmistui kesäkuussa ja ilmestyi syyskuussa. Se nousi heti ilmestyttyään Kirjakauppaliiton myydyimpien kirjojen listan kymmenenneksi. Itkosta suosio ilahduttaa, koska hän oli epäillyt ennakkoon osaamistaan novellin tekijänä; että teoksesta tulisi jotenkin ”jämä tai vaillinainen”.

– Olen tosi onnellinen että pääsin lukulistalle nimenomaan novelleilla. Muodon kannalta se on rohkaiseva ajatus. Paljonhan on puhuttu, miksi novelleja luetaan niin vähän, kun ihmisillä pitäisi olla periaatteessa entistä vähemmän aikaa ja entistä kiireisempää; novellien pitäisi sopia juuri tähän hektisyyteen. Ehkä niiden aika kuitenkin on jo tulossa, Itkonen toivoo.

Ruuhkasuomen Waltari

Juha Itkonen kuuluu nuoren kirjailijapolven kärkinimiin. Hän asuu Helsingin Arabianrannassa vaimonsa, muusikko ja muotoilija Maija Itkosen ja kolmivuotiaan poikansa kanssa.

Huolimattomia unelmia ilmestyi vain vuoden päästä edellisestä. Nopea julkaisutahti huvittaa kirjailijaa itseäänkin.

– Vähän jo huolestutti, kun yhdessä arvostelussa luki, että ”tämänsyksyinen Itkonen.” Se antoi ikään kuin ymmärtää, että tästä eteenpäin pitäisi pitää tällaista vauhtia.

Kertomuskokoelma on syntynyt pidemmällä aikajänteellä kuin aiemmat teokset. Muutamien tekstien ensimmäiset versiot ovat vuosien takaa.

– Varsinkin vanhempien kohdalla jouduin kyllä miettimään hyvin tarkkaan, miten kieleni on muuttunut ja mikä jutuissa mättää. Pyrin kuitenkin kokoamaan yhtenäisen kokonaisuuden enkä mitään vuosien varrella syntyneiden novellien nippua.

Ikosta on luonnehdittu jo Mika Waltarin perilliseksi. Kirjailijaa ”Ruuhkasuomen Waltariksi” nimeäminen naurattaa.

– Se on hyvin kryptinen titteli, enkä käsitä ihan täysin, mitä se tarkoittaa. Ilmeisesti se viittaa tähänastiseen tuotteliaisuuteeni ja kohtuullisen laajaan lukijakuntaankin. Waltari on hieno kirjailija, eli otan sen ihan kohteliaisuutena.

Kirjailijan toimeentulopalapeli

Juha Itkonen on saanut vastikään valtion kolmivuotisen apurahan. Vaikka hän tekee kirjailijan työn ohessa toimittajan töitä ja kirjoittaa lehtikolumneja, lisäraha tulee tarpeeseen.

– Kun tietää, että tausta on turvattu ja on rauha kirjoittaa, se antaa mahdollisuuden keskittyä fiktioon. Kolmen vuoden pituus tuntuu suorastaan tosi pitkältä, eli sen suhteen ei ole mitään huolia eikä valittamista. Jos ei siis tekstiä synny, se on oma vika, ei valtion vika, Itkonen vitsailee.

Vapaan kirjailijan toimeentuloa Itkonen luonnehtii varsinaiseksi palapeliksi.

– Tilanteeni on siinä mielessä samantyyppinen kuin monilla suomalaiskirjailijoilla, että vaikka myyntiä olisi Suomen mittakaavassa hyvin, sitä pitäisi olla huomattavasti enemmän, jos haluaisi elää pelkästään kirjatuloilla. Lisäksi romaani pitäisi tulla joka vuosi. Se on kuitenkin aika mahdotonta, jos ei ole jotain tiettyä genreä tai henkilöä, josta voi kirjoittaa aina.

Yhdysvaltain vaalit kiinnostavat

Juha Itkonen on parhaillaan matkalla Yhdysvalloissa. Hän seuraa siellä presidentinvaalien huipennusta ja kirjoittaa reportaasia Apu-lehteen. Itkosella on entuudestaan läheinen suhde Amerikkaan, jossa hän oli muun muassa Irakin sodan syttymisen aikaan.

– Vaalikeikka on hirveän kiinnostava ja ruokkii ajatuksia myös fiktiossa. Amerikka-kiinnostukseni on uinut jollain lailla romaaneihinkin. Yhtään kirjaa ei ole selvitty vielä täysin ilman Amerikka-yhteyttä.

Matkan jälkeen Itkonen muuttuu taas toimittajasta kirjailijaksi. Uusi kirja on jo tekeillä.

– Tavallaan hiiviskelen parhaillaan sitä kohti. Toinen juttu on uuden näytelmän teko KOM-teatteriin, jonne Kohti-romaanista tehtiin näytelmä keväällä. Molemmat hankkeet ovat vasta alussaan, ja se on sekä kiinnostava että hankala vaihe. Saa nähdä, miten ne asettuvat ja millä tahdilla ja missä järjestyksessä ne alkavat edetä.

Finlandia-veikkauksia

Tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaat julkistetaan vajaan kuukauden päästä. Juha Itkosen esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (Tammi 2003) oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai Kalevi Jäntin palkinnon. Romaanista Anna minun rakastaa enemmän (Teos 2005) hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itkosen kolmas romaani Kohti (Otava 2007) oli viime vuoden Finlandia-ehdokkaita.

Tämän vuoden ehdokaskilpaan Itkonen veikkaa muun muassa Riku Korhosta.

– Korhosen Lääkäriromaanin näkisin siellä mielelläni, samoin Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin. Sofi Oksasen ja Jari Tervon uusia teoksia en ole lukenut, mutta veikkaisin että nekin ovat ehdokkaina.

Juha Itkonen Radio Novan Helmi-hetkessä. Osallistu kirja-aiheiseen keskusteluun ja lue Huolimattomia unelmia -kirjan esittely.