Kukkien tehtävänä on olla kauniita, tuottaa iloa katsojilleen, luoda tunnelmaa, kestää vain aikansa ja useimmiten sen jälkeen kuihtua pois. Moneen muuhun joulun lahjaan verrattuna kukat ovatkin siitä käteviä, ettei niitä kerry pöydille ja hyllyille pölynkerääjiksi kasapäin vuodesta toiseen.
Muutamat joulun kukista saattavat niin haluttaessa muodostua hyvinkin pitkäikäisiksi tuttavuuksiksi. Helpoin uudelleen jouluksi kukitettava kasvi on amaryllis eli ritarinkukka, joka hyvällä hoidolla vain komistuu vuodesta toiseen. Kukinnan jälkeen kuihtuneet kukkavarret poistetaan ja kasvia hoidetaan kesään saakka viherkasvien tavoin. Kesäksi ruukun voi nostaa parvekkeelle tai istuttaa puutarhaan, ja jättää luonnon armoille. Syksyllä lehtien jo kellastuessa sipulit otetaan sisälle, katkaistaan kuihtuvat lehdet, ja sipuli varastoidaan kuivana vaikkapa jääkaapin alalaatikkoon pariksi kuukaudeksi. Ennen uudelleen istutusta sipulin juuristoa liotetaan yön yli vedessä, ja sipuli istutetaan taas ruukkuun. Ruukku saa aluksi olla pari viikkoa vaikkapa lämpimässä pimeässä komerossa, ja kun uusi kukkavana työntyy sipulista esiin, voi ritarinkukan tuoda taas paraatipaikalle olohuoneeseen.
Jos haluaa haastavan monivuotisen joulukukan, voi yrittää joulutähden uudelleen kukittamista. Joulun mentyä kasvia hoidetaan muiden kotikukkien tavoin aina syksyyn saakka. Joulutähti pitää lämmöstä ja runsaasta valosta, ja kasvaakseen se kaipaa myös vettä ja ravinteita. Joulutähden ylimmät lehdet värittyvät vain, kun yö on päivää pidempi. Siksi syyskuulla joulutähdet tulee nostaa vähintään 12 tunniksi vaikka täysin pimeään komeroon tai lämpimään varastoon, jotta värittyminen pääsisi alkamaan. Pimennystä jatketaan muutaman viikon ajan niin kauan, että ylimmät vihreät lehdet alkavat näyttää väriä. Tämän jälkeen joulutähden voi pitää vaikkapa olohuoneen pöydällä, jossa värittyminen jatkuu. Jos pimennys ei tuotakaan tulosta, joulutähdestä saa hauskannäköisen viherkasvin.
