(Apple/Parlophone1975/2004)
John Lennonin unelmana 70-luvun alkupuolella oli tehdä levy vanhoista rock-klassikoista, jotka aikoinaan saivat hänet innostumaan rock ’n’ rollista. Vuonna 1973 hän ryhtyi tuumasta toimeen. Avukseen hän pyysi tuottaja Phil Spectorin, joka oli yksi 60-luvun suurista rocktuottajista ja joka oli tuottanut yhteistyössä Lennonin kanssa hänen aiemmat albuminsa Plastic Ono Band, Imagine ja Some time in New York City. Tällä kertaa Lennon ei säveltäisi yhtään laulua ja Spector olisi täysivaltainen tuottaja, Lennon olisi vain artisti mikrofonin takana.
Kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Lennon eli asumuserossa vaimostaan Yoko Onosta ja hänen tunne-elämänsä oli pirstailena. Suurin ongelma oli kuitenkin popnero Spector, joka oli kaikkea muuta kuin vakaa ja tasapainoinen ihminen ja joka toi omat päihdeongelmansa studioon saakka. Kellon ympäri kestäneet levytyssessiot muistuttivat enemmän sekavia hippoja, joissa alkoholi virtasi ja epämääräiset vieraat täyttivät studion. Tuotantoryhmä sai jopa porttikiellon yhdelle studiolle kaadettuaan viinapullon miksauspöydän päälle. Lopulta Spector linnoittautui ääninauhojen kanssa kartanoonsa ja levynteko pysähtyi yli vuodeksi. Kun Lennon lopulta sai nauhat käsiinsä kävi ilmi, että pitkien Spector-sessioiden tuloksena oli vain neljä julkaisukelpoista levytystä. Saadakseen levyn valmiiksi Lennon levytti viikossa albumin loput yhdeksän raitaa ja levy oli julkaisuvalmis vuonna 1975.
Tuotantosotkuista huolimatta levy on yllättävän onnistunut kokonaisuus. Nyt julkaistu uudelleenmiksattu versio albumista antaa oikeutta niin levyn rokkiklassikoille kuin John Lennonin tulkinnoille. Alkuperäisen julkaisun suttuiset soundit on korjattu ja etenkin Lennonin lauluääni kuulostaa erinomaiselta.
Spectorin tuottamista neljästä kappaleesta onnistunein on Chuck Berryn You can’t catch me, jossa Spectorin torvisektiot säestävät maukkaasti Lennonin tulkintaa. Muita huippukohtia levyllä ovat vauhdikkaasti rullaava Slippin’ and slidin’ sekä Ben E King –originaali Stand by me, joka julkaistiin myös singlenä.
Rock ’n’ Roll ei Lennonin discografiassa yllä samalle tasolle huippualbumien Imagine ja Walls and Bridges kanssa. Se on kuitenkin kiva albumi täynnä mukavaa rockmenoa. Näin vaikeissa olosuhteissa ja näin nopeasti tehdyksi levyksi Rock ’n’ roll on erinomainen.
teksti: Mikko Suhonen