Ystävällinen, mutta napakka, hallittu ja määrätietoinen, verkkainen kiiruhtaja. Kuka sellainen on? Tietysti Suomen nopein nainen Johanna Manninen, pajunvirpi Nurmosta, kyrmyniskaisten painimiesten pitäjästä Etelä-Pohjanmaalta.
Manninen on menestyjärotua, kauaksi katsova 22-vuotias, lähellä olevat pikkuasiat tiukasti hoitava sprintteri.
-Juoksu on ollut minulle aina helppoa, askeleeni on taloudellinen. Olen taitava, juoksutekniikkani on kunnossa, mutta tarvitsen lisää tehoa askeleeseeni. Lähtökohtani ovat hyvät, ja tämä tieto antaa minulle uskoa ja itseluottamusta. Tiedän, mitä minun pitää parantaa, ja harjoitus tehoaa kroppaani hyvin. Sitä paitsi olen aina ollut äärimmäisen kilpailuhenkinen ja pitkäjänteinen, tiivistää nuorten Euroopan mestari lähtökohtansa.
Manninen on päässyt testaamaan askeleensa purevuutta jo kahdesti olympialaisissa. Atlantassa 1996 hän oli vielä aloittelija, Sydneyssä neljä vuotta myöhemmin tie vei jo toisiin alkueriin. MM-Edmonton viime vuonna antoi jo lupauksia tulevasta.
-Pääsin välieriin, 16:n parhaan joukkoon. Se kertoi, että olen oikealla tiellä.
Varttimailista on tulossa päämatka
Manninen ei ylvästele, hän yksinkertaisesti vain toteaa tilanteensa. Ja pitkäjänteisyyttä Nurmon gaselli todella tarvitsee. Maailman kärkijuoksijat vilkuttelevat pakaroitaan vielä kaukana suomalaisprintterin edellä, mutta tilanne muuttuu, Petteri Jousteen valmennettava vakuuttaa.
-Olen hiljalleen siirtymässä sataselta pidemmille matkoille. Harjoitteluni tähtää siihen, että menestyn jatkossa 200 ja 400 metrillä. Työtä on tehtävä rajusti. En katso lähivuosiin. Oikeastaan ensimmäinen kovan tavoitteen vuosi on 2006. Pikamatkojen nopeimmat eivät ole aivan nuoria. On pakko hankkia hitaasti tiivistä lihamassaa. Takareisissä on oltava rajua voimaa, vatsassa ja selässä kovat lihakset, Manninen tietää.
Varttimailin harjoittelun Manninen aloitti vasta vuosi sitten. Mutta miksi hänen pitää siirtyä pois sataselta?
-Olin jo lapsena parempi 300 metrillä kuin satasella. Pitää muistaa, että 400 metriä on vielä pikamatka. Varttimaililla tarvitaan jo hapenottokykyä, toisin kuin satasella. Nopeuden on silti säilyttävä, kahdeksan nuorten EM-mitalia saalistanut Manninen muistuttaa.
Tavoitteena kavuta Euroopan huipulle
Tavoitteet ovat korkealla, Manninen myöntää. Tarkoituksena on kiitää muutaman vuoden kuluttua Euroopan vilkkainta vauhtia. Tämän vuoden EM-kisoissa Münchenissä polven pitäisi nousta niin vilkkaasti, että tuloksena olisi finaalipaikka.
-Tavoite on kova, eikä sitä voi saavuttaa oikotietä kulkemalla. Urheilu on minulle elämäntapa. Hetket kohti tavoitetta ovat tärkeitä. Harjoitusten laatua on parannettava koko ajan. On opeteltava keskittymään yhä paremmin sekä harjoituksissa että kilpailuissa, yhteiskuntapolitiikkaa Jyväskylän yliopistossa lukeva Manninen kaavailee.
Opiskelu on sopiva vastapaino harjoitusrääkille, joka katkeaa harjoituskaudella vain joka sunnuntai.
-Aloitin luvut viime syksynä. Opiskelu vie välillä sopivasti ajatukset pois urheilusta. Jyväskylän Hipposhalli on erinomainen harjoittelupaikka, mutta hyvä on päästä välillä pois tästä ympäristöstä. Nurmoon ei ole onneksi kovin pitkä matka. Olen ottanut kuvioihin lapsuuden harrastukseni ratsastuksen. Kerta, pari viikossa hevosen selässä rentouttaa.
(MTV3-STT)