Jättimäiset heinäsirkat pakenivat Venäjän kuivuutta Suomeen

- Siellä on ollut ennätyksellisen kuivaa, joten niiltä on ilmeisesti loppunut ruoka, aprikoi museomestari Jaakko Kullberg Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Ja kun nälkä alkoi kurnia vatsassa, kulkusirkat laajensivat ruuan hankintamatkoja aina meille asti. Ilmeisesti "joukkopakoa" vauhditti myös sirkkakannan liiallinen kasvu lähtöalueella.

- Ja jos sirkkoja on liikaa, niiden biologian automatiikan mukaisesti osasta kehittyy erityinen vaellusmuoto, Kullberg kertoo.

Vaeltava idänkulkusirkka poikkeaa selvästi paikalleen jäävästä lajitoveristaan. Se on vaatimattoman harmaanruskea, kun taas kotiin jäävän muodon yksilöt ovat värikkäitä.

- Lisäksi vaeltavan idänkulkusirkan siivet ovat pitemmät (kuin lähtöalueelle jäävän), ja sen lentolihakset ovat voimakkaammat. Ne voivatkin lentää tuhansia kilometrejä.

Ei odotettavissa raamatullista vitsausta

Laji on suurin Suomessa luontaisesti tavattu heinäsirkka, joka voi kasvaa jopa kahdeksan sentin pituiseksi ja esiintyä valtavina parvina. Siipiväliltään 13-senttisiksi kasvavan sirkan erottaa lyhyistä tuntosarvista.

- Venäjällä idänkulkusirkka lasketaan tuholaiseksi, ja siellä suuret sirkkaparvet voivatkin aiheuttaa paikallisesti tuhoja, Kullberg sanoo.

Täällä pohjoisessa sirkkoja ei hänen mukaansa koskaan ole esiintynyt niin paljon, että niitä olisi ollut riesaksi asti.

- Nyt on tullut havaintoja paristakymmenestä yksilöstä, mikä tarkoittaa sitä, että tänne on saapunut tuhansia sirkkoja.

Sirkkoja on havaittu laajalla alueella Etelä-Savosta ja Etelä-Karjalasta aina Uudellemaalle ja ulkosaariston luodoille saakka.

- Pari yötä sitten idänkulkusirkka nähtiin esimerkiksi Kolmen sepän patsaalla Helsingissä, Kullberg huomauttaa.

Kymmenen viime vuoden aikana idänkulkusirkkoja on Suomessa tavattu aiemmin muutaman kerran.

Ilmoita sirkkahavainnoistasi

(MTV3 - STT)