Janne Kataja: Kodissani kummittelee!

Vanha puinen omakotitalo lähellä Riihimäen keskustaa on ollut Janne Katajan lapsuuden unelmien koti. Hän käveli monesti samaisen talon ohi ja kuvitteli, että Peppi Pitkätossu asuisi huvikummun näköisessä talossa.

Pitkään puisesta omakotitalosta haaveillut Janne sai yllättäen talon omistajalta kirjeen etsiessään uutta asuntoa Ullan kanssa. Pariskunta ihastui vanhaan taloon välittömästi.

Kaksikerroksisessa omakotitalossa on reilut 100 neliötä. Makuuhuoneen, vierashuoneen, työhuoneen, keittiön, ruokasalin ja olohuoneen muodostama kokonaisuus on avara ja valoisa suurien ikkunoiden ansioista. Kodikkuuden aistii heti talon ovelta.

Sisään astuessa huomio kiinnittyy erikoisiin tauluihin, joita tuntuu olevan kaikkialla. Eteisestä avautuu näkymä yläkerran portaikkoon, jossa on rykelmä erilaisia tauluja. Portaikkoon Janne sanookin laittavansa kaikki taulut, joille ei ole vielä omaa paikkaansa muualla asunnossa.

Keittiöni on pinkki!

Asunnossa on suosittu maanläheisiä värejä, mutta keittiö on talon räikeä väripilkku vaaleanpunaisine mattoineen ja tuoleineen.

– En epäröi laittaa keittiöön pinkkiä nukkamattoa. Kun sisustan, se on impulsiivista meininkiä, Janne analysoi.

Idea keittiön sisustukseen lähti Dame Edna -taulusta. Ensin löytyi lamppu, jossa oli samat värit kuin taulussa. Antiikkidivarista löytyivät tuolit, joiden avulla hullunkuriset värit saatiin siirrettyä lattialle. Pinkki matto kruunaa kokonaisuuden.

Kotiminäänsä Janne luonnehtii kuitenkin melko konservatiiviseksi. Tämä näkyy parhaiten olohuoneen ja ruokasalin sisustuksessa. Vierekkäin olevat huoneet noudattavat samaa vanhanaikaista linjaa niin huonekalujen kuin seinäpintojenkin osalta. Molemmissa huoneissa on samantapainen isoäidinaikainen raidallinen tapetti ja kuvioltaan hieman toisistaan eroavat oranssit verhot.

Ruokasalissa näkyy myös pariskunnan rakkaus vanhoja huonekaluja kohtaan. Huoneen ylpeys on 1700-luvulta peräisin oleva satumainen kaappi, joka on talon vanhin huonekalu. Janne ja Ulla nimeävät molemmat kirpputorilta löytyneen kaapin rakkaimmaksi esineekseen.

Lastenhuone sisustetaan seuraavaksi

Vaaleansininen veranta perhosverhoineen nivoutuu hyvin yhteen yläkerran vaaleanvihreän aulan kanssa. Yläkerran aulassa, jonne Janne on suunnitellut rakentavan kirjaston, on samanlaiset vaaleat perhoskuvioiset verhot kuin alakerran verannalla. Molemmat ovat myös sisustukseltaan rennompia. Yläkerrassa sijaitsevasta vierashuoneesta löytyy myös samanlaista perhoskuviota kahden seinän tapetista kuin verannan ja kirjaston perhosverhoissa.

Vierashuone on ainut selkeästi keskeneräinen huone. Se saa kuitenkin vielä odottaa sisustusvuoroaan, sillä sinne rakennetaan loppukesästä lastenhuone. Jannen mielestä tulevassa lastenhuoneessa on monia asioita, joita hän on lapsena kaivannut.

– Siellä on pikkuikkuna ja oma pieni kolo. Siellä olisi ehdottomasti salapoliisikerhon päämaja, Janne sanoo.

Olen verhoihminen

Sisustajana Janne sanoo olevansa kertaluonteinen. Kun sisustetaan, niin tehdään kerralla kaikki. Kotoisan tunnelman aikaansaamiseksi Jannelle on tärkeää, että tutut esineet ovat omilla paikoillaan. Jos järjestys vaihtuu, niin samalla tehdään isompi remontti.

Erityisesti verhot ovat Jannen mieleen. Asunnosta huomaakin, että verhovalintoja on mietitty tarkkaan. Kaikki sopivat yksi yhteen.

– Olen ollut aina verhoihminen. Jos joku koskee verhoihini, asettelen ne aina takaisin oikeaan asentoonsa, Janne paljastaa.

Ulla lukee Jannea enemmän sisustuslehtiä, mutta kompromissien kautta pariskunta on löytänyt sopivan sisustuksen asuntoonsa.

– Olemme Ullan kanssa samanlaisia fiilispohjaisia sisustajia, sillä meillä on molemmilla yhtä huono maku, Janne nauraa.

Eläminen saa näkyä

Riihimäellä sijaitseva omakotitalo on yli 100 vuotta vanha, mutta sen sisällä on paljon uutta pintaa. Jannen mielestä talon ikä on myös huomioitava sisustusvalinnoissa. Hän painottaa, ettei asunnon tarvitse olla museo, mutta talon ikää täytyy kunnioittaa.

– Tämän talon juttu on se, että täällä on aikakerrostumia päällekkäin. Olen aina ollut kiinnostunut ajasta ja sen kulusta, Janne kertoo.

Kodikkaan Jannen ja Ullan asunnosta tekee talon henki. Vanhassa hirsisessä talossa on Jannen mielestä parasta se, että talo hengittää niin, että hengityksen kuulee.

– Täällä myös kummittelee, sillä täällä kuuluu aina sellaisia ääniä, Janne paljastaa.

Talon iän huomaa myös lattiapinnoissa ja narisevissa portaissa. Janne ja Ulla pitävät molemmat kulumista. Heidän mielestä eläminen saa näkyä, myös sisustuksessa. Asunto on myös pariskunnan Doris-koiran koti. Sen kynnet kuluttavat lattiaa, joten lattiapinnoille valittiin vaha, jolla kulumat varmasti näkyvät.

Haluan paljun takapihalle!

Koska pariskunta on asunut asunnossaan vasta vuoden alusta lähtien, on monta asiaa vielä tekemättä. Alkuperäinen kesämökkimäinen tunnelma on Jannen mukaan poissa, mutta tekemistä riittää.

Kesällä taloon tehdään ulkosivuremontti. Katto ja seinät maalataan ja alahirret uusitaan. Sen jälkeen Janne aikoo tehdä pihamaalle oman pation.

– Joskus vielä aion hankkia takapihalleni paljun. Olisi pitänyt napata BB-talosta salaa palju mukaan, Janne virnistää.

Teksti ja kuvat: Sanna Jokinen