Iso osa rahanpesutapauksia jää lain ulottumattomiin

Keskusrikospoliisissa toimiva Rahanpesun selvittelykeskus patistaa lainsäätäjää kiristämään rikoslakia rahanpesun osalta.

Syy tähän on se, että iso osa rahanpesutapauksista jää viranomaisten toimivallan ulottumattomiin. Kyse on tapauksista, joissa rikokseen syyllistynyt henkilö itse pesee ilman ulkopuolisten apua rikoksilla tehtyä rahaa.

Lain mukaan tästä niin kutsutusta rikoshyödyn itsepesusta ei voi tuomita, jos henkilö saa tuomion syyllistyttyään alkurikokseen. Tyypillisesti tällainen alkurikos on petos tai konkurssirikos.

Rikostarkastaja Laura Kuitunen keskusrikospoliisista on sitä mieltä että laissa on poliisityön kannalta puutteita, koska rahanpesu on Suomessa usein omatoimista.

- Suomessa on hyvin tyypillistä että rahan peseealkurikoksen tekijä itse eikä rahanpesua tee toinen osapuoli.

Tyypillinen tapaus, jolloin rahanpesu jää lain ulottumattomiin voisi mennä näin:

Henkilö X saa tuomion veropetoksesta. Ennen kiinni jäämistään hän on itse omatoimisesti pessyt rikoshyötyä ja onnistunut siirtämään rahaa pois viranomaisten ulottuvilta. Rahanpesusta häntä ei kuitenkaan voida erikseen tuomita, koska alkuperäinen rikos, johon hän on syyllistynyt, on mainittu veropetos.

Sillä aikaa kun X suorittaa tuomiotaan, odottaa itsepesty raha paikassa jonne X on sen siirtänyt. X:n osalta rahanpesututkintaa ei voida aloittaa, ja myöhemmin X onnistuu lunastamaan rikoshyödyn itselleen.

- Poliisityön kannalta olisi toivottavaa että rikoshyödyn itsepesu olisi kriminalisoitu.

Nyt jatkuvasti vaarana on se että esirikoksen tekijä pääsee hyötymään tekemästään rikoksesta, Kuitunen selventää.

Rahanpesurikosten selvittäjänä Kuitunen on myös sitä mieltä, että laki antaa mahdollisuuden kikkailla tuomiolla. Mahdollisuus syntyy yksinkertaisesti siitä, ettei omatoimisesta rahanpesusta voi tuomita, jos rahanpesua edeltää omatoimisesti tehty rikos, alkurikos.

- Törkeästä rahanpesusta voi maksimissaan saada rangaistukseksi kuusi vuotta vankeutta.

Näin ollen törkeään rahanpesurikokseen syyllistyneen kannattaa tunnustaa tekemänsä petosrikos.

Toimimalla näin voi välttyä petostuomiota selvästi ankarammalta rahanpesutuomiolta.

Kuitunen kuitenkin totetaa ettei huumausainerikosten tuoton itsepesun kohdalla laki ole ongelma.

- Törkeistä huumerikosksista tai osallisuudesta niihin saa niin kovia tuomiota ettei sillä ole rangaistavuuden kannalta merkitystä. Tämä kikkailuongelma koskee lähinnä talousrikoksia.

OM: Itsepesua ei kriminalisoida

Oikeusministeriön työryhmä on saanut valmiiksi ehdotuksensa rahanpesun torjunnan tehostamiseksi.

Rahanpesun tutkijoiden ehdottamaa itsepesun kriminalisointia ei ehdotukseen kuitenkaan sisälly.

- Tietyiltä osin on joitain perusteita, että näin tulisi tehdä, mutta kokonaisharkinnassa päädyimme siihen, että emme ehdota tässä vaiheessa itsepesua kriminalisoitavaksi, lainsäädäntöneuvos Matti Marttunen oikeusministeriöstä kertoo.

Marttusen mukaan itsepesun kriminalisointi voisi aiheuttaa tilanteita, joissa sama tekijä tuomitaan ikään kuin kahdesti samasta rikostapauksesta.

Oikeusministeriö sen sijaan ehdottaa rahanpesulakia kiristettäväksi muilta osin. Työryhmän pääehdotus on, että rahanpesun tunnusmerkistöön lisättäisiin tekotavaksi rikoksella hankittujen varojen hallussapito.

Lausuntokierrokselle lähteneessä ehdotuksessa esitetään myös, että yritys tai yhteisö voitaisiin tuomita rahanpesusta, jos se törkeän huolimattomuuden takia osallistuu rahanpesutoimiin.

Rikostarkastaja Kuitunen pitää hyvänä ehdotettuja muutoksia, mutta hän haluaisi lakimuutoksen johtavan ennen muuta rahanpesututkintojen ja rahanpesutuomioiden kasvuun.

- Jos laki olisi toisin itsepesun osalta, näkisimme varmaan kolminkertaisen määrän rahanpesujuttuja. Myös tuomiot lisääntyisivät ja rahanpesutuomiot ovat ankaria.

Rahanpesun selvittelykeskus tarkastaa yli 20 000 rahansiirtoa rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen varalta.

Varsinaisia epäilyjä herää vain murto-osasta. Rahanpesutuomioita luetaan vuosittain kymmenkunta.

Katso Pauli Poutasen juttu

Lue myös:

    Uusimmat