Outi Airola
Merenkurkun rannikolta Kopparbergetin lähistöltä on sukellettu esiin harvinaisia aarteita noin 300 vuoden takaa.
Tänään esitelty esineistö sisältää ruotalaisia plooturahoja, kultadukaatteja ja kupari- sekä hopeakolikoita. Laivan lähes kokonaan hajonneen hylyn tuntumasta löytyi myös runsaasti arkista esineistöä fajanssikupeista hopealusikoihin ja liitupiippuihin.
– Varmaa tietoa ei ole, mutta hylyn uskotaan olevan raatimies Burmanin alus, joka oli palaamassa Tukholmasta Isonvihan aikaisesta maanpaosta kotiin Tornioon, kertoo arkeologi Risto Nurmi Oulun yliopistosta.
Aluksen haaksirikon myötä menehtyivät laivan kaikki yhdeksäntoista matkustajaa marraskuussa vuonna 1722. Neljä tunnistamatonta ruumista löydettiin ja haudattiin jo seuraavana vuonna, muut jäivät kadoksiin.
Esineistön arvokkain osa lienee Ruotsin hallitsijan Ulriika Eleonooran kunniaksi vuosina 1718-1719 lyöty kultadukaati - näitä löytyi kaksi kappaletta.
– Se on harvinainen löytö, vaikka me arkeologit emme arvioikaan löytöjen rahallista arvoa. Hyvin harvoin tuollaisia dukaatilöytöjä meidän olosuhteissa tehdään, sanoo Risto Nurmi.
Plooturaha ei näytä varnaisesti rahalta, eikä se mahdu minkäänlaiseen lompakkoon, sillä kuparilevyjen koko on noin parikymmentä senttiä kanttiinsa. Lisäksi rahat ovat neliskulmaisia.
– Ne ovat rahoja, mutta käytännössä leimattuja kuparilevyjä, jotka edustavat eräänlaista Ruotsin valtakunnan kokeilua, joka tosin kesti parisataa vuotta, kertoo Risto Nurmi.
Plooturahat olivat aikansa sijoituskohteita.
– Ne eivät olleet mukana arkipäivän rahanvaihdannassa lainkaan, vaan ne olivat tapa säilöä omaisuutta ja sijoittaa omaisuutta, kertoo Nurmi.
Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon konservaattori Jouni Mustonen hämmästelee esineistön hyvää säilyvyyttä.
– Ne ovat olleet kolmesataa vuotta meressä, siihen nähden ne ovat säilyneet todella hyvin. Kuitenkin puhutaan merivedestä, joka aina aiheuttaa erilaisia vaurioita materiaaleihin.
Käytännössä fajanssikupit ja liitupiiput näyttävät aivan uusilta ja kultaraha kiiltelee täysin ehtana.
– Näiden puhdistaminen oli kohtalaisen helppoa, sanoo Mustonen.
Sukeltaja Eero Mäenpää Kokkolan Urheilusukeltajat Meri-Saukoista kertoo operaation olleen mieleenpainuva.
– Kun ajattelet, että olet kaikkien niiden hukkuneiden ihmisten henkilökohtaisen omaisuuden äärellä, se herättää jonkinlaista kunnioitusta, sanoo Eero Mäenpää.
Sukeltajat eivät halua paljastaa aarteen löytöpaikkaa tarkemmin, sillä aarteenetsijöitä piisaa Suomessakin.
– Emme halua, että sinne ihmisiä lähtee aarteenmetsästykseen - siellä on kuitenkin monen hukkuneen hauta. Lisäksi museovirasto tulee sinne kesällä sukeltamaan ja haluamme rauhoittaa paikan siihen saakka, sanoo Mäenpää.
Hänelle mieleenpainuvin tilanne oli löytää yhdeksän plooturahaa ja kaksi kultadukaatia.
– Tuli semmoinen tunne, että voiko tää olla totta! Näin ensin yhden plooturahan kulmaa ja kun rupesin kaivamaan, niitä löytyi kaikkiaan yhdeksän. Sitten kiilteli vielä kaksi kultarahaa, jotka erottuivat selvästi pohjasta. Eihän tällaista sukellusreissua unohda koskaan, sanoo Mäenpää.
