Huumejutuista puhalluksiin

Syyttäjät olivat jo salissa, kun juttu huudettiin sisään. Yksi syytetyistä vastasi turvasalin tummennetuilla laseilla suojatusta todistajanaitiosta. Varmuuden vuoksi lasien eteen oli laitettu vielä kaksi harmaata sermiä. Syy lienee selvä.

Syyttäjien - heitä on jutussa kaksi Harri Tiesmaa ja Heli Vesaaja - mukaan kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta, minkä pääsyytetyt kiistivät. Osa syytetyistä on kertonut tapahtumista, osa kiistää rikokset.

Syytteissä ei ollut kyse minkään liivijengin jutusta eikä huumeiden salakuljetuksesta vaan osamaksupetoksista. Niiden peruskuvio on yksinkertainen: firma A myy tavaraa firma B:lle ja kauppaan hankitaan pankin rahoitus. Rahat siirtyvät A:lle, eikä B hoida lyhennyksiä. Uhrina on rahoitusyhtiö, kun sekä A että B ovat saman tahon hallussa.

Liekö ollut ensimmäinen osamaksupetosjuttu turvasalissa?

Joka tapauksessa iso sellainen. Syytteiden mukaan jutussa on kyse kaikkiaan yli 20:stä törkeästä petoksesta. Valtaosa 1,3 miljoonan euron rikoshyödystä syntyi kaivinkonekaupoista.

Esitutkinnan mukaan syytetyillä oli joukko yrityksiä, joita voitiin käyttää joko myyjinä tai ostajina. Niiden taustat olivat moitteettomat. Vastuuasemiin oli jätetty joko vanhat omistajat, käytetty bulvaaneja tai sitten papereissä oli asiasta täysin tietämättömien henkilöiden nimiä.

Yhtiöille oli avattu kännykät, posti ohjattu postilokeroon ja firmojen luottotiedot pidettiin kunnossa niin kauan kuin se oli tarpeen.

Rahoitusyhtiöt rahoittivat olemattomia kaivinkoneita

Poliisin mukaan kaivinkoneet sopivat rahoitushuijauksiin, koska ne ovat kalliita eikä viranomainen rekisteröi niitä mitenkään.

Firmat A ja B - tietysti niitä syytteiden mukaan oli myös C, D, E, F jne - tekivät pankkien rahoittamia osamaksukauppoja ilman, että myyjä omisti kaivinkonetta. Koneen yksilöintitiedot olivat tietysti oikeita siltä varalta, että joku tarkistaisi niiden olemassaolon.

Poliisin mukaan toimintakaava oli pääsääntöisesti sama: firmojen nimissä avatuilla matkapuhelimilla otettiin yhteys rahoitusfirmaan ja ryhdyttiin neuvottelemaan kaupan rahoituksesta. Rahoitusyhtiöön toimitettiin väärennetyt asiakirjat. Rahoitusta varten tarvittava vakuutus otettiin joko juuri ennen kauppaa tai rahoitusyhtiön kautta.

Rahat tulivat useimmiten muutamassa päivässä. Ne nostettiin pankista shekkinä ja muutettiin toisessa käteiseksi Saksassa tehtävien autokauppojen verukkeella.

Uhreja olivat erityisesti rahoitusalan isot tekijät: Pohjola pankki, Nordea Rahoitus ja Sampo Pankki. Kaikki useaan kertaan.

Poliisitutkinnan mukaan joissain tapauksissa käytettiin myös matkailuautoja. Sellainen piti fyysisestikin olla olemassa, jotta se saatiin rekisteröityä Suomeen. Matkailuautot palautettiin saman tien takaisin Saksaan.

Syytetyt olivat myös saanet rekisteröityä kolme olematonta luksusvenettä venerekisteriin, mutta niitä ei petoksissa käytetty.

Ehkäpä niillekin olisi rahoitusta saatu, kun veneet kerran olivat paperilla olemassa. Luottamus viranomaisten todistuksiin on kova. Kuten myös ilmeisesti usko rahoitusyhtiöissäkin.

Esitutkintapöytäkirjan mukaan valtaosan petoksista käytännössä toteuttanut mies oli velkaantunut autokaupoissa 2007. Hän toteutti ensimmäiset petokset kesällä 2007 selvitäkseen veloistaan, mutta näiden velkojen perinnän myötä kovemman taustan omaavat kaverit tulivat mukaan syksystä 07.

Tämä koitui puolta vuotta myöhemmin liigan kohtaloksi. Krp oli jo aloittanut toisen velanperijän epäiltyjen rikosten tutkinnan ja telekuuntelussa selvisi miehen yhteys kesällä huumetuomiosta vapautuneeseen mieheen sekä petosmieheen.

Poliisi myös seurasi petosmieheksi epäiltyä ja velanperijöitä. Joulun ja uudenvuoden välipäivinä 2007 Helsingin poliisin tarkkailuryhmä näki petosmiehen autossa, joka kuului yhdelle peitefirmoista. Puhelinkuuntelut laajenivat ja poliisi seurasi toimintaa vielä huhtikuuhun ennen kiinniottoja.

Syytteiden mukaan kopla toteutti vielä vuoden vaihteen jälkeen kaksi matkailuautojen kauppoihin liittyvää rahoituspetosta. Uhreina olivat Pohjola Pankki ja GE Money. Poliisit olivat varoittaneet rahoituslaitoksia työkonepetoksista.

Projekti Axlap kuin elokuvasta "Puhallus"

Oikeudenkäyntiin liittyy myös toinen kuvio, jossa kyse on ruotsalaisen sijoitusyhtiön huijausyrityksestä.

Esitutkinnan mukaan Axlap Oy oli hankittu alunperin yhdeksi rahoituspetosfirmaksi, mutta se rauhoitettiin toiseen operaatioon.

Uhrina oli ruotsalainen Falvir AB. Tarkoituksena oli saada ruotsalaisyritys rahoittamaan lomakylää Lappiin reilulla kahdella miljoonalla eurolla. Esitutkinnan mukaan kuvio oli mennyt seuraavasti:

Yhdellä syytetyistä - sillä joka istui tiistain oikeudenkäynnissä tummien lasien takana - oli kontakti ruotsalaisiin. Syyskuussa 2007 oli tavattu Tukholmassa, mutta lokakuussa ruotsalaiset sijoittajat tulivat Helsinkiin. Heidät haettiin kentältä Mercedeksellä ja vietiin World Trade Centeristä vuokrattuun kokoushuoneeseen. Kirjaa piti isosta liikepankista eläkkeelle jäänyt nainen. Tapaaminen onnistui ja asiat etenivät.

Tekijöillä oli 11 hehtaarin tontti Kolarista Ylläsjoen varresta.

Myöhemmin poliisitutkinnassa ilmeni, että tila oli kaavoitettu maatalousmaaksi, sille ei ollut yhtään rakennuslupaa ja asiantuntijat arvioivat maan olevan pääosin rakennuskelvotonta suota.

Tietokonepojaksi kutsuttu mies teki Axlapille mm. nettisivut, sopivan kaavaluonnoksen, tonttijakoasiakirjat ja käyntikortteja. Ruotsalaisille näytettiin myös rakennuspiirrustuksia.

Neuvottelut jatkuivat.

Tietokonepoika teki myös Dresden-pankin väärennetyn tiliotteen, jonka mukaan Saksassa oli myyty ja maksettu tuhansia lomaosakeviikkoja.

Loppuvuodesta Falvirin mukaantulosta tehtiin aiesopimus, jonka perusteella Suomeen tuli 20000 euroa.

Helmikuussa Axlap tilasi Honkarakenne Oy:ltä 26 mökkiä kolmen miljoonan euron sopimuksella.

Raha ei kuitenkaan liikkunut. Helmikuussa ruotsalaisilta yritettiin saada rahaa väärennetyllä 300000 euron maansiirtotöiden perusteella tehdyllä laskulla.

Esitutkinnan mukaan ruotsalaisille lavastettiin pari puhelua, jossa yksi syytetyistä esiintyi rahamiehenä ja yritettiin saada Falviria maksamaan maansiirtolasku. Toisessa esiintyi maansiirtoyrityksen johtaja, jonka avulla vakuutettiin että työt olivat jo käynnissä.

Poliisi oli kuitenkin tuolloin jo puhelinlinjoilla.

Ruotsalaissijoittajien kuulusteluiden mukaan projekti kaatui helmikuussa, kun ruotsalaisille selvisi ettei Kolarissa ollut mitään työmaata.

Falvirin tappiot jäivät lopulta vain maksettuihin 20000 euroon.

Ammattirikollisuus muuttuu

Tässä vaiheessa tiedot rahoituspetosjutusta perustuvat esitutkintaan. Siinä osa myöntänyt tekonsa, moni päätekijöiksi epäillyistä on kiistänyt. Oikeudenkäynti jatkuu elokuuhun.

Mielenkiintoista jutussa on tietysti se, että aiemmin mm. huumerikollisuuden parissa toimineet rikolliset olivat nyt puhtaan talousrikollisuuden piirissä. Tietysti tästä ilmiöstä on saatu aiemmin esimerkkejä monissa kuittikauppajutuissa.

Huumejutuissa riskit - eli rangaistukset - ovat kovempia kuin talousrikoksissa.

Törkeän huumausainerikoksen maksimituomio on kymmenen vuotta ja törkeän petoksen neljä vuotta. Useista huumejutuista voi tulla enimmillään 13 vuotta, petoksista seitsemän.