Helsingin käräjäoikeuden turvasalin aulassa oli tiistaiaamuna joukko tiukkailmeisiä miehiä. Muutama poliisi ja vartija seisoi sivummalla. Toimittajat etsivät tuttuja kasvoja ja asianajajat keskustelivat hiljaa päämiestensä kanssa.
Syyttäjät olivat jo salissa, kun juttu huudettiin sisään. Yksi syytetyistä vastasi turvasalin tummennetuilla laseilla suojatusta todistajanaitiosta. Varmuuden vuoksi lasien eteen oli laitettu vielä kaksi harmaata sermiä. Syy lienee selvä.
Syyttäjien - heitä on jutussa kaksi Harri Tiesmaa ja Heli Vesaaja - mukaan kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta, minkä pääsyytetyt kiistivät. Osa syytetyistä on kertonut tapahtumista, osa kiistää rikokset.
Syytteissä ei ollut kyse minkään liivijengin jutusta eikä huumeiden salakuljetuksesta vaan osamaksupetoksista. Niiden peruskuvio on yksinkertainen: firma A myy tavaraa firma B:lle ja kauppaan hankitaan pankin rahoitus. Rahat siirtyvät A:lle, eikä B hoida lyhennyksiä. Uhrina on rahoitusyhtiö, kun sekä A että B ovat saman tahon hallussa.
Liekö ollut ensimmäinen osamaksupetosjuttu turvasalissa?
Joka tapauksessa iso sellainen. Syytteiden mukaan jutussa on kyse kaikkiaan yli 20:stä törkeästä petoksesta. Valtaosa 1,3 miljoonan euron rikoshyödystä syntyi kaivinkonekaupoista.
Esitutkinnan mukaan syytetyillä oli joukko yrityksiä, joita voitiin käyttää joko myyjinä tai ostajina. Niiden taustat olivat moitteettomat. Vastuuasemiin oli jätetty joko vanhat omistajat, käytetty bulvaaneja tai sitten papereissä oli asiasta täysin tietämättömien henkilöiden nimiä.
Yhtiöille oli avattu kännykät, posti ohjattu postilokeroon ja firmojen luottotiedot pidettiin kunnossa niin kauan kuin se oli tarpeen.
Rahoitusyhtiöt rahoittivat olemattomia kaivinkoneita
Poliisin mukaan kaivinkoneet sopivat rahoitushuijauksiin, koska ne ovat kalliita eikä viranomainen rekisteröi niitä mitenkään.
Firmat A ja B - tietysti niitä syytteiden mukaan oli myös C, D, E, F jne - tekivät pankkien rahoittamia osamaksukauppoja ilman, että myyjä omisti kaivinkonetta. Koneen yksilöintitiedot olivat tietysti oikeita siltä varalta, että joku tarkistaisi niiden olemassaolon.