USA 1999. Ohjaus: Norman Jewison. Käsikirjoitus: Armyan Bernstein, Dan Gordon. Perustuu Rubin Hurricane Carterin kirjaan sekä Sam Chaitonin ja Terry Swintonin kirjaan. Kuvaus: Roger Deakins. Leikkaus: Stephen E. Rivkin. Lavastus: Philip Rosenberg. Musiikki: Christopher Young. Tuotanto: Armyan Bernstein, Norman Jewison, John Ketcham. Pääosissa: Denzel Washington, Vicellous Reon Shannon, Deborah Kara Unger, Liev Schreiber, John Hannah, Dan Hedaya. Kesto: 145 min.
Denzel Washington on rehellisen mustan miehen ikoni. Glory, Malcolm X ja vaikkapa Crimson Tide ovat esimerkkejä miehen omistautumisesta ja tiukasta tulkinnasta. Ohjaaja Norman Jewison on taas kokenut Oscar-harava ja saanut kannuksensa aikanaan rohkealla silloista rotuajattelua rikkovalla elokuvallaan Yön kuumuudessa. Yhteistyön tuloksena on Hurricane; sujuva ja kantaakin ottava elämänkertaelokuva, jonka seurassa viihtyy. Hollywood tietenkin paistattaa päiväänsä tämänkin kaksi ja puolituntisen elokuvan yhteiskuntakritiikin rakosista.
Jewisonin ohjaus on tarina nyrkkeilijä Rubin Hurricane Carterista, joka nousi rikkonaisesta lapsuudestaan kehän kingiksi kunnes paikallisen poliisin hampaissa tulee tuomituksi vankeuteen murhasta, jota hän ei ole tehnyt. Carter ei kuitenkaan lepää posessa laakereillaan, vaan kirjoittaa kirjan, joka lopulta saa ihmisjoukon Kanadassa kiinnostumaan jutusta ja aloittamaan ponnistukset syyttömän miehen vapauttamiseksi.
Rubin Carter esittäytyy Jewisonin ohjauksessa ja Washingtonin tulkitsemana varsin ongelmattomana hahmona, miehen psyyke tuntuu olevan täyttä rautaa ja heikot hetket ovat vähissä. Tämä on tietysti laskelmoitu apu samaistumisessa, mutta uskottavuutta se hiukan hiertää. Tosin Washingtonin roolityö on niin vakuuttava, että se peittää osaltaan ongelmaa.
Jewisonilla on kerronta hanskassa. Kuva kulkee mainiosti ja aikakaudet seuraavat toisiaan jouhevasti. Leffa on tosin melkoisen kaksijakoinen. Tiukka pysyttäytyminen ensin Carterin näkökulmassa ja sitten pomppaus häntä idolisoivan Lesran (Shannon) perspektiivin rikkoo hieman meininkiä. Muutenkin Carterille vapautta ajavien kanadalaisten henkilöt jäävät ärsyttävän ohuiksi.
Danzel Washington saa paljon aikaa kankaalla, mikä on elokuvalle hyvä ja suorastaan elintärkeä asia. Mies vakuuttaa kerta toisensa jälkeen vahvojen, tiedostavien mustien rooleissa. Toisaalta hänen repertuaarinsa on kaikkiaan varsin monipuolinen, joten hänen valintansa Carterin rooliin on täysosuma. Sivuosat jäävätkin pahasti Denzelin varjoon, mikä hieman pudottaa jännitteitä.
Jewison on pelannut korttinsa jälleen varman päälle. Hurricane ottaa kantaa hollywoodilaisittain pysyen siis lopulta viihdyttävänä ja sujuvana, filmikaupunkiin tilaustyönä dramatisoituna elämänkertana.
Teksti: Jari Rantala