Harvardin yliopiston huipputähtitieteilijä on esittänyt, että aurinkokunnassamme on ulkoavaruudesta lähetetty luotain, joka tarkkailee Maata. Jos kuka tahansa muu ilmoittaisi yleisesti asteroidina tai komeettana pidetyn kappaleen olevan todennäköisesti alien-luotain tai alien-luotaimen romua, väitettä pidettäisiin lähinnä vitsikkäänä.
Harvardin yliopiston tähtitieteilijä Avi Loeb on kuitenkin saanut väitteilleen runsaasti palstatilaa.
Loeb on perustellut näkemystään siitä, että tähtienvälinen taivaankappale Oumuamua on todellisuudessa peräisin muukalaisaluksesta esimerkiksi Scientific Americanin blogikirjoituksessa.
Lue myös: Harvardin huipputähtitieteilijä puolustaa hurjaa väitettään ja esittää todisteita sen tueksi: Aurinkokunnassamme on ulkoavaruudesta lähetetty luotain, joka tarkkailee Maata
Pyysimme Helsingin yliopiston tutkija Antti Penttilää vastaamaan Loebin väitteisiin. Vaikka tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Oumuamua on tähtienvälisestä avaruudesta, Penttilä ei ole ufojen vierailusta yhtä vakuuttunut kuin yhdysvaltalainen kollegansa.
Väite 1: Pan-STARR teleskoopin ei olisi pitänyt havaita tähtienvälistä vierailijaa ollenkaan. Vuosikymmen sitten julkaistussa artikkelissa arvioitiin, että ne olisivat paljon harvinaisempia kuin mitä Oumuamuan havaitseminen osoittaa.
”Aurinkokunnan ulkopuolelta tulevat kappaleet aurinkokunnassamme ovat joka tapauksessa harvinaisia, mutta on hyvin vaikea sanoa kuinka harvinaisia, vastaa Penttilä.
Nyt havaitsimme yhden ja ensimmäisen sellaisen, mutta tästä yhdestä havainnosta on hankala tehdä kovin tarkkoja arvioita siitä, mikä on näiden kappaleiden koko- ja lukumääräjakaumajakauma.
Vaikka Aurinkokunnan ulkopuolelta tulevien kappaleiden määrä onkin huonosti tunnettu, on esimerkiksi juuri Pan-STARRS -teleskooppi ja sen havaintojen käsittelyssä käytetyt automaattiset prosessit viritetty myös sitä varten, että tällaisia kappaleita voitaisiin havaita, jos niitä tulee. Siinä mielessä tähtitieteilijät ovat kyllä varautuneet ja odottaneetkin tämän kaltaista kappaletta.”
Väite 2: Tapa, jolla Oumuamua heijastaa auringon valoa, viittaa siihen, että se on viidestä kymmenen kertaa pidempi kuin mitä se on leveä. Se voi olla jopa vain millimetrin paksuinen. Sen pituus-leveys-suhde poikkeaa huomauttavasti mistään, mitä olemme nähneet aurinkokunnassa.
”Oumuamua vaikuttaa olevan hyvin pitkulainen. Näin suuri poikkeama keskimäärin pyöreähköstä muodosta oman Aurinkokuntamme asteroideissa ja komeetoissa on todellakin harvinaista.
Asteroidien muoto on kuitenkin tulosta hyvin pitkän ajan kuluessa tapahtuneista tiivistymisistä, hajoamisista, törmäyksistä ja yhteen liittymisistä. Tällainen monivaiheinen prosessi tuottaa yleensä pyöreähköjä muotoja.
Oumuamuan mahdollinen sikarintapainen muoto voisi viitata esimerkiksi siihen, että se on syntynyt suuremmasta kappaleesta törmäyksessä tai räjähdyksessä, ja tämän tapahtuman seurauksena singonnut pois syntyaurinkokunnastaan tähtienväliseen avaruuteen.
Tähtienvälisessä avaruudessa sen muoto ei enää muutu, koska ympärille ei enää ole pölyä ja suurempia kappaleita joihin voisi törmätä.”
Väite 3: Spitzer-avaruusteleskoopin havaintojen perusteella voi päätellä, että Oumuamua on jopa kymmenen kertaa kirkkaampi kuin muut asteroidit.
”On totta, että Oumuamuasta tehdyt havainnot ja niiden mallinnus, etenkin artikkeli Spitzer Space Telescopen havainnoista, viittaavat siihen, että kappale on komeetaksi epätavallisen kirkas.
Spitzer-artikkeli päätyy kahteen vaihtoehtoiseen ratkaisuun, joista todennäköisempänä pidetty ratkaisu antaisi Oumuamuan niin sanotulle albedolle, joka on mittari kohteen kirkkaudelle, alarajan 0.2.
En ymmärrä, miksi Loeb sanoo tämän olevan 10 kertaa korkeampi kuin asteroideilla yleisesti, sillä albedon arvo 0.2 on tyypillinen tietyntyyppisille yleisille asteroideille.
Komeetoille näin suuret albedon arvot ovat harvinaisia ja voisivat viitata siihen, että mahdollista jäistä ydintä yleensä peittävä tumma likakerros on ainakin paikoin poistunut.”
Väite 4: Oumuamuan lentorata poikkeaa hieman odotetusta. Tällaisia poikkeamia havaitaan tavallisesti silloin, jos jää komeetan pinnalta sulaa ja haihtuu tai kaasuuntuu, mutta silloin Oumuamualla olisi näkynyt komeetan häntä, jota ei tässä tapauksessa näkynyt. Oumuamua ei vaikuta tyypilliseltä komeetalta tai asteroidilta.
“Oumuamuan rata todellakin viittaa kiistatta siihen, että kappaleen ohittaessa meidät se eteni kiihtyvää vauhtia auringon vastaiseen suuntaan, ja että tämä kiihtyvyys riippui etäisyydestä aurinkoon.
Tätä kiihtyvyyttä on selitetty pääasiassa komeetoille tyypillisellä tilanteella, jossa jäiset, helposti haihtuvat aineet, kaasuuntuvat. Toinen mahdollinen selitys on auringon säteilyn aiheuttama paine.
Auringon säteilypaine todellakin vaikuttaa kaikkiin kappaleisiin, mutta sen vaikutus on sen verran pieni, että Oumuamuan tiheyden pitäisi olla erittäin pieni, jotta tämä vaikutus riittäisi aiheuttamaan havaitun kiihtyvyyden. Tämä skenaario vaatisi Loebin esittämän ’aurinkopurje’-kappaleen, jossa Oumuamua olisi käytännössä vain ohut kuori, ja sisältä tyhjä.
Toisaalta kiihtyvyyden selittäisi myös komeetalle tyypillinen kaasuuntuminen. Tätä selitystä pidetään uskottavampana, vaikka siihen liittyykin joitain reunaehtoja jotka eivät ole täysin tyypillisiä komeetoille meidän aurinkokunnassa.
Kaiken kaikkiaan, Oumuamua on monessa määrin epätyypillinen kappale, jos sitä verrataan oman aurinkokuntamme asteroideihin ja komeettoihin.
Epätyypillinen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Oumuamua voisi olla luonnollinen, komeettatyyppinen kappale, jolla on hieman eri tyyppinen jääkoostumus tai pinnan kirkkaus kuin Aurinkokunnan komeetoilla yleensä.”