USA 2007. Ohjaus: Josh Gordon, Will Speck. Käsikirjoitus: Jeff Cox, Craig Cox, John Altschuler, Dave Krinsky. Tuotanto: Ben Stiller, Stuart Cornfeld, John Jacobs. Kuvaus: Stefan Czapsky. Leikkaus: Richard Pearson. Musiikki: Theodore Shapiro. Pääosissa: Will Ferrell, Jon Heder, Craig T. Nelson, Jenna Fischer, Will Arnett, Amy Poehler. Kesto: 94 min.
Ilouutinen kerrassaan kahelin elokuvahuumorin ystäville: Josh Gordonin ja Will Speckin uutuusleffa osuu toistuvasti ja tarkasti katsojan nauruhermoon! Räävitön Hokkarihemmot todistaa kreisikomedian elinvoimaisuuden puolesta. Jos nautit Zoolanderista (2001), ihastut päätä pahkaa myös hemmoihin. Vertailu on paikallaan, sillä ensin mainitun elokuvan kantava voima Ben Stiller on Hokkarihemmojen tuottaja.
Harhaanjohtavasta nimestään huolimatta leffalla ei ole mitään tekemistä jääkiekon kanssa. Kysymys on nimittäin miesten taitoluistelusta, jonka valtikasta kilpailee kaksi kovin erilaista luistintaituria: paha poika Chazz Michael Michaels (Will Ferrell) ja hätkähdyttävän tyttömäinen Jimmy MacElroy (Jon Heder). Kun keskinäinen mittelö riistäytyy käsistä kesken Tukholman kisojen palkinnonjaon, saavat molemmat elinikäisen porttikiellon miesten kisoihin.
Kilpailukiellon seurauksena Chazz ratkeaa ryyppäämään ja Jimmy päätyy urheiluliikkeen varastoapulaiseksi. Vanha valmentaja (Craig T. Nelson) löytää kuitenkin ratkaisun molempien luistelu-uran elvyttämiseksi: jos miehet eivät saa osallistua omaan sarjaansa, on heidän lyöttäydyttävä yhteen ja osallistuttava pariluisteluun! Sääntöporsaanreiän kautta taitoluisteluhistorian kaikkien aikojen ensimmäinen miespari valmistautuu valloittamaan mitalinhohtoiset mestaruusareenat.
Hokkarihemmot onnistuu olemaan hervottoman hauska elokuva siitä yksinkertaisesta syystä, ettei komediaa ole heitetty puolihuolimattomasti kokoon. Pahin virhe, mihin tämän kaltainen farssi voi syyllistyä, on aliarvioida katsojansa ja kuvitella, että (nuorelle) yleisölle riittää pelkkä ajankohtaisten ilmiöiden ja elokuvien alatyylinen, löysä irvailu. Hokkarihemmot on kokonaan toista maata kuin kaikenkarvaiset scarymoviet, sillä se rakentaa hauskanpitonsa loppuun asti mietityn, originaalin idean varaan. Vaikka naurunpaikat ovat monin paikoin selvästi osoitettuja, ei elokuva jää odottelemaan katsojan reaktioita. Kreisikomedian parhaan tradition (suurimpana ja kauneimpana mainittakoon Zucker–Abrahams–Zucker-trion Hei me lennetään, 1980) mukaisesti vitsejä tykitetään niin taajaan, ettei joka ikistä välttämättä edes ehdi ensi katsomalla bongata.
Miesten pariluistelusta olisi ollut kovin helppo vääntää pelkkä puolitoistatuntinen homovitsi, mutta niin helppoon ratkaisuun Hokkarihemmot ei ole onneksi sortunut. Leffan huumori perustuu toki pitkälti spandex-pukuisia piruettitaiteilijoita kohtaan tunnetuille ennakkoluuloille, mutta näistä hilpeistä mielleyhtymistä on sittenkin enemmän vastuussa katsoja itse. Parasta komediaa tehdään aina naama peruslukemilla, niin tälläkin kertaa.
Hokkarihemmot on enemmän roisin Will Ferrellin elokuva, vaikkei Jon Hederin turhamaisesta riikinkukosta mitään vikaa löydykään. Parivaljakkona he täydentävät mainiosti toisiaan. Jos satut pitämään Ferrellin koomisesta ja paikoin varsin tunnistettavan maneerisesta machoilusta, hullaannut takuuvarmasti myös miehen provokatiivisiin pahis-rutiineihin. Eivätkä nekään ideat ole ihan täysin tuulesta temmattuja, Chazzin osittaiseksi esikuvaksi sopii vaikkapa lajin 1990-luvun lopun kanadalaistaituri Elvis Stojko.
Gordonin ja Speckin komedia on myös varsinainen luisteluhistorian kuka kukin on -kimara. Cameo-rooleissa vilahtavat mm. sellaiset takavuosien suuruudet kuten Dorothy Hamill, Brian Boitano, Tonya Hardingin teloma Nancy Kerrigan, Peggy Fleming ja Scott Hamilton. Hauska havaita, että lyyrisen kaukalon tähdiltä löytyy tervettä itseironian tajua.
Teksti: Outi Heiskanen