Hirsitalon peruskorjaus: ulkomaalaus

Hirsitalon puuverhous osoittautui ilahduttavan hyväkuntoiseksi – osoitus siitä, että kunnon puutavara kestää seinässä helposti satakin vuotta – lukuun ottamatta sokkelin peittävää laholistaa sekä räystään aluslaudoitusta, jotka joudutaan osittain vaihtamaan.

Maaliksi valittiin harmaa perinnemaali, joka kestää hyvänä mahdollisimman pitkään.

"Rakennuksen väriä valittaessa ensisijainen lähtökohta on rakennuksen oma historia", muistuttaa arkkitehti Kimmo Lylykangas. "Jos sieltä löytyy yksilöllisiä sävyjä, joita on aikanaan käytetty, kannattaa noudattaa niitä. Alkuperäiset sävyt ovat osa talon historiaa."

Tällaista tietoa ei useinkaan ole käytettävissä – suhteellisen harvoin tiedetään, kuinka jokin tietty rakennus on maalattu sata vuotta sitten. Silloin voidaan tehdä tieteellinen arvaus:

"Tiedetään toki, mitkä ovat olleet kunkin ajankohdan tyypillisiä värisävy-yhdistelmiä ja -valintoja. Varhaisimmat värithän ovat meillä punaisia ja sen jälkeen keltaisia, joita on maalattu sahapinnoille keittomaaleilla ja ikkunanpuitteisiin ja höylätyille pinnoille pellavaöljymaaleilla." Lylykangas kehottaakin noudattamaan myös maalityypeissä vanhaa mallia: "Kun mennään vanhan ajan konstien mukaan, lopputulos on myös ulkonaisesti sellainen kuin sen pitääkin olla."

Hirsitaloon ei kuitenkaan valittu keittomaalia vaan petroliöljymaali. Miksi näin – siitä kertoo Uulatuote Oy:n myyntipäällikkö Sari Uunila:

"Pohjalla on jo toisen tyyppinen maali, vanha pellavaöljymaali. Jotta olisi voitu käyttää keittomaalia, se olisi pitänyt poistaa tavattoman tarkasti, mikä olisi ollut todella iso urakka. Toiseksi keittomaalipintaa hyvin paljon muistuttava pinta saadaan aikaan petroliöljymaalilla, joka on himmeä ja kerralla peittävä. Nyt selvittiin vanhan pinnan pesemisellä ja irtonaisen aineen poistamisella."

Kun irtonainen aines oli poistettu harjaamalla, raaputtamalla ja paineilmalla, pintaan vedettiin Uulan homeenestoaine, jolla varmistetaan kaikkien homeitiöiden tuhoutuminen.

Petroliöljymaali saattaa olla sanana monelle tuntematon. Se on kuitenkin hyvin läheistä sukua vanhalle kunnon pellavaöljymaalille: siinä on pellavaöljyvernissaa ja luonnonpigmenttejä.

"Ero on oikeastaan juuri tuo nimessäkin näkyvä petroliöljyn käyttö liuottimena", Uunila kuvailee. "Pellavaöljymaalissahan ei ole liuotinta ollenkaan. Petroliöljymaalissa on myös paljon enemmän pigmenttiä, minkä ansiosta se on paljon peittävämpää – usein riittää yksi ainoa maalauskerta. Se antaa lisäksi paljon anteeksi pohjan virheille."

Maalaustyössä on tärkeää muistaa varata riittävästi maalia yhtä pintaa varten. Uunila neuvoo täyttämään vajenevaa maaliastiaa uudesta astiasta ja sekoittamaan näin saadun uuden erän huolellisesti. "Myös petroliöljymaalin kohdalla on tärkeää maalata kaistoina laudoituksen suuntaisesti, jolloin mahdolliset työsaumat jäävät näkymättömiin."

Huoltomaalaus on helppoa, koska maali vanhenee liituuntumalla eikä kuoriintumalla. Varsinkin vaaleissa sävyissä saattaakin usein käydä niin, että pelkkä pesu tekee pinnasta uuden veroisen. Uunila arvioi kymmenen vuoden olevan melko tyypillisen maalausvälin, joskin sijainnista riippuen viidentoista, jopa kahdenkymmenen vuoden väli ei ole mitenkään poikkeuksellinen.

Uulatuote kehotti hirsitalon maalaajia tekemään ensin koemaalauksen pienelle alalla, jotta värisävy varmasti todettaisiin sopivaksi.

"Se oli hyvä suositus, sillä petroliöljymaali muuttaa sävyään kuivuessaan ja oikea värisävy tuli esiin vasta muutaman päivän kuluttua", Jerina Wallius kiittelee. "Kun seinät on nyt kokonaan maalattu ja kuivuneet pari päivää, olemme todella tyytyväisiä. Tästä tuli juuri sellainen kuin ajateltiin ja toivottiin."

(JKA 10.11.2006)