Mainos

Hirsitalon peruskorjaus: jätevesijärjestelmä

Haja-asutusalueilla on usein mahdoton järjestää kunnallista jätevesiviemäröintiä. Vuonna 2004 on annettu asetus, joka koskee haja-asutusalueen jätevesiasioita. Uuden asetuksen mukaan laitteiden täytyy olla puhdistusteholtaan riittäviä: kiinteitä tai orgaanisia aineita pitää saada vähennettyä 90 %, fosforia 85 % ja typpeä 40 %. Lisäksi kiinteistön omistajan täytyy olla selvillä oman kiinteistönsä jätevesien käsittelyjärjestelmästä, käytöstä ja huollosta.

Uusien kiinteistöjen kohdalla määräykset ovat jo astuneet voimaan. Vanhojen kohdalla siirtymäaika on 10 vuotta, joten 1.1 2014 mennessä kaikkien kiinteistöjen on täytettävä uudet määräykset. Työsarkaa riittää, sillä Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 vakituiseen asumiseen ja peräti 500 000 vapaa-ajan käyttöön tarkoitettua kiinteistöä.

Hirsitalossa on olut vanhan asetuksen mukainen jätevesijärjestelmä, betoninen saostuskaivo, johon jätevedet on koottu ja imeytetty sieltä maaperään. Sen tilalle asennetaan nyt biologis-kemiallinen panospuhdistamo, joka täyttää uudet vaatimukset. Suunnitelmat on laadittu ja hyväksytetty kunnassa hyvissä ajoin. Kannattaa miettiä hyvin tarkkaan, mihin kohtaan tonttia puhdistamo sijoitetaan, jotta koko tontin vesien hallinta saadaan pysymään hallinnassa. Tärkeää on esimerkiksi saada viettoviemäri talolta puhdistamoon.

Itse puhdistamon vaatima kaivanto on vähintään noin kahden metrin syvyinen. Sen pohja tasoitetaan murskeella ja jyrätään tiiviiksi. Murskeen päälle tulee kerros hienoa hiekkaa, jonka päälle lasketaan säiliöt. Nämä on ankkuroitava lujasti paikalleen, erityisesti silloin kun ympärillä on huonosti vettä läpäisevää savimaata: jos kuoppaan pääsee valumaan pintavettä, se alkaa työntää laitosta ylöspäin. Tämä voidaan estää useammallakin tavalla; tällä kertaa käytettiin valmistajan omaa järjestelmää, joka muodostuu säiliöihin hihnoilla kiinnitettävistä, painavista ankkurilevyistä. Levyjen päälle tuleva maa pitää ne paikallaan.

Toinen keino olisi levittää suodatinkangas säiliön yli, kääntää sen helmat ensin montun pohjalle ja siitä edelleen kaivannon sivuja pitkin ylöspäin. Kun helmojen päälle tulee täyttömaata, kangas pitää säiliön paikallaan pohjaa vasten. Kolmas keino olisi valaa kuopan pohjalle betonilaatta ja ankkuroida säiliö siihen.

Erilainen laitteisto kotiin ja mökille

"Panospuhdistamo muodostuu saostussäiliöosiosta, jossa puhdistetaan karkea liete ja kiintoeines. Sen jälkeen on prosessisäiliö, jossa on orgaanista ainetta poistava aktiivilieteprosessi ja typpeä. Fosforinpoisto puolestaan toteutetaan kemiallisesti. Puhdistuksen jälkeen vedet voidaan purkaa joko avo-ojaan, joka on yleisin menetelmä tai pienimuotoiseen imeytykseen tai sepeliojaan", selvittää tuotepäällikkö Jaana Suur-Askola (Uponor Suomi Oy).

Käyttökustannukset muodostuvat sähköstä, kemikaaleista ja tyhjennyksestä, joka on neljän hengen perheen taloudessa noin 350 euroa vuodessa. Huoltotoimet ovat vähäiset: kemikaalin lisääminen prosessisäiliön yläosassa olevaan astiaan kolmen, neljän kuukauden välein sekä saostussäiliön tyhjentäminen, joka neljän hengen perheessä tapahtuu yleensä kahdesti vuodessa.

"Luonnollisesti jonkinlaista silmälläpitoa vaaditaan. On muistettava tarkistaa, että merkkivalo palaa ja puhdistamo toimii kuten pitää", Suur-Askola muistuttaa.

Sähköksi kelpaa tavallinen valovirta ja puhdistamo voidaan kytkeä noin 10A sulakkeen taakse. Laite käyttää hyvin vähän energiaa, sillä pumppaustekniikka hyödyntää puhaltimella aikaansaatua nostetta, jonka ansiosta prosessisäiliön sisällä ei ole lainkaan pumppuja.

Kun puhdistamo on saatu ankkuroitua ja liitokset tehtyä, kaivannot voidaan täyttää hienolla, kivettömällä hiekalla. On hyvä käyttää tiiviinpuoleista maa-ainesta, joka ei päästä vettä lävitseen turhan helposti. Mikäli asennussyvyys on matalahko, on syytä käyttää routasuojausta: prosessin lämpötilan on pysyttävä sopivana tai puhdistamo lakkaa toimimasta.

Panospuhdistamo soveltuu hyvin vanhaan omakotitaloon. Niissähän on usein yksilöllinen järjestelmä, johon voidaan johtaa kaikki talosta tulevat jätevedet. Asumuksen on kuitenkin oltava jatkuvassa käytössä, sillä se vaatii toimiakseen tasaisesti jätevettä. Kesämökille se ei siis välttämättä sovellu, koska siellä saattaa tulla pitkiäkin käyttötaukoja. Jos siellä vieraillaan vaikkapa viikoittain, myös panospuhdistamoa voi harkita. Pulaan mökkiläinen ei kuitenkaan joudu, sillä vapaa-ajan asumuksille on omat, erityisesti niille suunnitellut järjestelmänsä.

Tässä nähty biologis-kemiallinen panospuhdistamo maksaa 6000 euroa, asennus 1000-2000 euroa. Muita vakituiseen asuntoon soveltuvia perusratkaisuja ovat joko maapuhdistamo fosforin poistolla tai erillisviemäröinti, jossa WC-vedet johdetaan umpisäiliöön ja harmaat vedet maapuhdistamoon.

Jotta kaikki sellaiset kiinteistöt, joita uusi asetus koskee saataisiin uudistettua määräysten mukaiseen kuntoon määräajan kuluessa, niitä pitäisi korjata arviolta 30 000 vuodessa. Kun vauhti on nykyisellään vain 10 00 kiinteistöä vuodessa, tiedossa on viimeisinä vuosina hirmuinen ruuhka ja pilviä hipovat hinnat – eikä mattimyöhäisillä tule olemaan pienintäkään mahdollisuutta saada enempää tarvikkeita kuin tekijöitäkään. Älkää siis odottako, hyvät ihmiset – hyödyntäkää edulliset hinnat ja toimivat markkinat niin kauan kuin siihen on vielä mahdollisuus!

Lisätietoja uudesta asetuksesta: www.ymparisto.fi

(JKA 1.12.2006)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.