Vuonna 1985 helsinkiläinen Lea Linneo osti videot, joita hän ei pystynytkään maksamaan. Nyt, 34 vuoden jälkeen, velat kahlitsevat elämää edelleen. Jatkuva asiointi perintätoimistojen kanssa uuvuttaa ja saa vihaiseksi, mutta Linneo ei ole valmis luovuttamaan.
Kesä on tyypillisesti pikavippien huippusesonkia. Yksinhuoltajat ja pienituloiset vanhemmat haluavat tarjota lapsilleen kivaa tekemistä, vaikka varaa ei omasta takaa olisikaan.
Monessa suomalaiskodissa harkitaan siis nytkin pikavipin ottamista.
Helsinkiläisellä Lea Linneolla on pohtijoille selvä viesti siitä, miten pikavippiyrityksiin tulisi suhtautua.
– Ihmistä johdetaan harhaan. Ihan totaalisen täydellisesti. Kokemuksesta voin sanoa, että niihin ei kannata luottaa, Linneo tykittää.
Velkaa nyt 40 000 euroa – "vain kasvaa"
Linneo tietää mistä puhuu, sillä takana on jo lähes 35 vuotta elämää, jota velka monin tavoin sanelee.
Kaikki alkoi, kun Linneo halusi vuonna 1985 saada itselleen VHS-laitteet.
Rahaa hankinnan maksamiseen ei kuitenkaan lopulta ollut. Velkaa seurasi uusi velka, ja ajan myötä Linneo otti maksuista selviämiseen myös pikavippejä.
Kun MTV Uutiset haastatteli Linneota vuonna 2014, hänen velkapottinsa oli noin 25 000 euroa. Vaikka hän on maksanut summan omien sanojensa mukaan jo periaatteessa pois, samanaikaisesti uutta velkaa on tullut 40 000 euroa.
– Velka vain kasvaa, Linneo huokaisee.
Lue myös: 30 vuoden takainen hairahdus ajoi Lean ikuiseen velkavankeuteen
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevan Linneon henkilökohtainen talous on erittäin tiukoilla.
– Ulosottomies vie minulta liki 300 euroa joka kuukausi. Se on iso raha, Linneo kertoo.
– Kolmisensataa jää käteen. Siitä kun vähennät puhelinkulut, matkalippukulut ja kaikki arjen menot, ei siitä mitään jää käteen, Linneo sanoo.
"Minulla on hallitukselle terveisiä"
Ylivelkaantuneen elämä voi olla rasittavaa taistelua ja juoksua luukulta toiselle. Aikanaan Linneo oli velkajärjestelyssä, mutta ravaaminen kävi liiaksi voimille.
Myös perintätoimistojen kanssa on saatu taistella.
– Olen niin vihainen jokaikiselle perintätoimistolle, Linneo purkaa.
Tämän vuoden syyskuun alussa astuu voimaan lainabisnestä suitsiva laki, joka rajoittaa esimerkiksi vipeille annettavia korkoja sekä asettaa lainan maksamiseen liittyville kuluille vuosikohtaisen ylärajan.
Linneo ei usko, että uudesta laista on avuksi ylivelkaantuneelle, jos velat ovat jo perintätoimistossa. Hänen mukaansa perintätoimistot eivät vie velkoja oikeuden ratkaistavaksi, vaan pitävät ne pyörimässä perintätoimistoissa.
– Olisi parempi, jos kaikki velat menisivät suoraan ulosottoon. Silloin velka lyhenisi. Nyt maksat vain korkoja ja kuluja, jotka ovat aivan järjettömiä, Linneo selittää.
– Minulla on hallitukselle terveisiä, että pistäkää jokaikinen velka suoraan ulosottoon. Ei minkään perintätoimiston kautta, Linneo lataa.
Pikavippifirmoilta satelee viestejä
Oma surullinen ironiansa on siinä, että Linneo saa jatkuvasti edelleen tarjouksia pikavipeistä.
– Minulla on sähköpostissa varmaan pari-kolmesataa tarjousta, ja tekstiviestillä tulee viestejä, että ota velkaa, ota velkaa.
Viestit herättävät ahdistusta. Eivätkö yhtiöt muka tiedä, että Linneo on luottohäiriöinen?
– Pakko myöntää, että olen huvikseni heittänyt, että otetaan viisi tonnia, kun tarjotaan. Vastaus on aina ei, Linneo hymähtää.
"On pakko mennä positiivisena eteenpäin"
Kesäkuun lopussa 382 700 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä.
Linneo sanoo tuntevansa monia ylivelkaantuneita, jotka joutuvat elämään päivä kerrallaan, ilmaisun negatiivisessa mielessä.
Kuvio alkaa usein tutulla tavalla: ajattelematon rahantarvitsija ottaa helpon pikavipin, ja kun takaisin pitäisikin maksaa selvästi suurempi summa, on maksua varten otettava uusi pikavippi – ja kierre on valmis.
Nainen toivoo, että ylivelkaantuneet voisivat yhdessä ajaa etujansa.
– Yhdistetään voimat ja tehdään asialle jotain, Linneo penää.
Tekemistä riittää myös oman talouden kanssa. Rahaa ei juuri jää käteen, velkaa on 40 000 euroa ja perintätoimiston korot ja kulut vievät osansa.
Silti Linneolla riittää toivoa.
– Ulosotto on aina rankka. Mutta jos ottaisi asenteen, että voi vitja sentään, ei siitä tulisi mitään. On vain pakko mennä positiivisena eteenpäin, Linneo pohtii.
– Kaikki järjestyy, Linneo lisää.