SPL:n pääsihteeri ja toimitusjohtaja Kimmo J. Lipponen ja Stuart Baxter isännöivät toimittajatapaamista Göteborgissa maanantaina. MTV3.fi oli paikalla kuulemassa, millaisia uusia linjauksia suomalaisessa jalkapalloilussa on tehty.
Kimmo J. Lipponen istuu yhdessä muiden jalkapallovaikuttajien kanssa samaan pöytään päättämään mihin suuntaan suomalaisesta jalkapalloa tulevaisuudessa viedään. Pääsihteeri kertoi MTV3.fille millaisia linjauksia hän pyrkii ajamaan eteen päin.
- Liittokokouksessa tänä vuonna päätetään seuraavan neljän vuoden strategioista. Siellä käytännössä tehdään päätökset, että mihin jalkapallo paitsi palloliiton, niin myös lähitoimijoiden osalta tulee jatkossa menemään.
- Viimeiset kaksi vuotta jo tämän meneillä olevan kolmevuotiskauden aikana on käyty erilaisia asioita ja muutoksia niin kuin olette varmasti huomanneet. Osa on ollut paljon julkisuudessa ja osa vähän vähemmän. Me olemme tehneet tiettyjä linjanvetoja siitä, että mihin me tullaan tämän neljän vuoden strategian avulla vastaamaan. Yksi suuri linjanveto on se, että me on erotettu selkeästi huippujalkapallo, top professional football tai high performance football, ihan omaksi loogiseksi kokonaisuudeksi. Sitten tämä grassroot jalkapallo, eli seurajalkapallo on ihan oma kokonaisuutensa.
- Siinä ei sinällään ole mitään mullistavaa uutta, mutta kaikki resurssit, raha ja henkilöt on allakoitu näille toimijoille. Siitä rungosta me tullaan pitämään kiinni, että huippujalkapallolla tulee olemaan resurssit, mitä huippujalkapallo kehittyäkseen tarvitsee sekä myöskin seuratoiminta. Sen logiikan perustalla on se, että huippujalkapallossa eletään hyvin paljon markkinoiden ehdoilla. Rahavirrat tulevat TV- ja sponsorisopimuksista, sekä yleisötuloista. Kun päästään seurajalkapalloon, niin siellä ollaan hyvin paljon opetusministeriön ja Euroopan sosiaalirahaston, kuntien ja meidän piirijaostojen kanssa tekemisissä, jossa toiminnan logiikka on hyvinkin erilainen. Joskus tuntuu, ettei me itsekään - saati sitten julkinen keskustelu pysty erottamaan sitä, että nämä ovat aika erilaisia.
- Meillä on erinomainen vetäjä, joka ei paljoa julkisuudessa ole, eli Timo Huttunen, joka on pitkään vastannut siitä, että seuratoimintapuoli menee kovaa vauhtia eteenpäin. Siellä on yksi päätavoite ylitse muiden. Kaikki yhteistyö tähtää siihen, että meillä on hyvää ja laadukasta harrastetoimintaa.
- Huippujalkapallon puolella me tiedostetaan hyvin se, että täällä on toimijoita. Me toimitaan tietysti Liigan kanssa yhteistyössä ja me ollaan erittäin iloisia siitä, että liigan kanssa hommat menee niinkin hyvin kuin ne menee. Liigaseurojen kanssa ja erilaisten huippuseura-akatemioiden kanssa ja vastaavien kanssa kaikki ei ole ollut niin systemaattista kuin sen pitäisi olla. Aika ajoin saadaan kuulla itkemistä siitä, että suomalaisella jalkapallolla ei ole resursseja viedä asioita eteenpäin ja ettei me pystytä tekemään niitä asioita, mitä meidän pitäisi pystyä tekemään. Väittäisin, että meillä on resursseja suomalaisessa jalkapallossa tällä hetkellä ihan riittävästi, mutta meillä ei ole niitä yhtään hukattavaksi. Täytyy keskittyä niin, että saadaan ne kaikki asiat vietyä mahdollisimman hyvin samaan suuntaan. Sen takia on ihan takuuvarmaa, että kun tätä strategiaa valmistellaan ja toivottavasti tullaan marraskuussa hyväksymään, niin yksi erittäin iso asia, että miten pystytään paitsi palloliitossa, niin myös muiden toimijoiden kanssa toimimaan niin, että kaikki veisi asioita samaan suuntaan. Seuratoiminnassa se tarkoittaa sitä, että seurat tekevät entistä enemmän yhteistyötä piirien kanssa ja että me ollaan valmiita jakamaan niitä resursseja. Huippujalkapallossa se taas tarkoittaa sitä, että tehdään entistä tiiviimpää yhteistyötä liigan sarjoja pyörittävien huippusarjojen kanssa.
Missä se raja menee grassroot futiksen kanssa. Onko se Ykkönen, Kakkonen…?
- Erinomaisen hyvä kysymys, koska rajaa ei voi vetää minkään sarjan puitteissa. Tällä hetkellä se raja on vedetty siihen, että meillä on kansallisia sarjoja, joita liitto pyörittää. Miesten puolella ne menee Kakkoseen saakka, eli miesten puolella huippujalkapalloon katsotaan Veikkausliiga, Ykkönen ja Kakkonen. Se, että onko ne kaikki ammattilais- ja huippujalkapallon puitteissa pyöriviä, niin se on veteen piirretty viiva. Olennaista on se, että huippujalkapallon alle tulee kuulumaan kaikki se kilpailu ja sarjatoiminta, mikä edistää meidän ehdottoman kansainvälisen huippujen pelaajakehitystä. Eli ne jotka tähtäävät huipulle.
- Me tuijotetaan aika paljon tällä hetkellä esimerkiksi Veikkausliigan sarjatoimintaa ja joukkuemääriä. Se on aika älytöntä, koska jos otetaan keskustelu Veikkausliigan joukkueiden määristä, niin se ei ole kovin kaunista, eikä johda mihinkään. Meidän hallintoihmisten ja minun suurin homma yhdessä Jan Waldenin ja Petri Jakosen kanssa on se, että miten me varmistetaan se, että meidän lahjakkaimmilla yksilöillä on mahdollisuus kehittyä Euroopan huipulle. Rakentaa kilpailujärjestelmät sarja- ja koulutusohjelmat niin, että nuorilla on se mahdollisuus tehdä.
Toimiiko se, että kilpailusarjat ovat tarpeeksi tehokkaita tuottamaan niitä?
- En ihan rehellisesti sanoen tiedä, mutta me tullaan se joka tapauksessa kyseenalaistamaan. Voi olla, että tällä hetkellä on se paras vaihtoehto. Voidaan katsoa, että moni on käynyt sen myllyn läpi, jotka pystyvät toimimaan äärimmäisen hyvin. Otetaan vaikka koko puolustuslinja. Siellä on Raitalaa, Turusta, Portinia ja Ahoa ja kaikki pelaavat Veikkausliigassa. Sitä voidaan spekuloida ovatko he kaikkein valmiimpia pelaamaan tällä tasolla. Kuten tiedätte oikein hyvin, niin se ei ole kaikkein yksinkertaisinta.
- Se keskustelu on jo aloitettu, että meidän liigan seurat tai Ykkösen seurat ei voi tällä hetkellä kovinkaan hyvin. Se järjestelmä sellaisenaan ei ole täysin toimiva. Sitä en osaa sanoa, onko se pelaajan kehityksen kannalta oikea ja toimivin.
Olette kuitenkin vallan huipulla siinä, että teillä on päätäntävalta. Veikkausliigahan yritti supistaa liigaa ja Palloliitto sanoi ei?
- Se on täsmälleen näin. Jos joukkuemäärää liigassa muutetaan suuntaan tai toiseen, niin se pitää tehdä oikein argumentein. Se pitää tehdä seuran elinvoimaisuuden kannalta ja pelaajien kehittymisen kannalta. Meillä on loistavia yksittäisiä projekteja ja tämä alle 21-vuotiaiden joukkue on siitä loistava esimerkki. Se koko toiminta meillä liittona ei kuitenkaan ole niin systemaattista kuin sen pitäisi ja se me tiedetään. Meillä on kuitenkin niin vähän resursseja, että meillä ei ole varaa tehdä yhtään suunnitelmaa, joka jää homehtumaan. Sen vuoksi me olemme tehneet jo aika olennaisia ratkaisuja. Muuttamalla rakenteita ja ohjaamalla resursseja niin, että niin huippu- kuin seurajalkapalloa voidaan kehittää osittain jopa toisistaan riippumatta.
Kumpi on tärkeämpää, että on kovatasoinen liiga, vai että niitä liigakaupunkeja on kattavasti läpi Suomen?
- Meille on kaikkein tärkeintä se, että meillä on kovatasoinen kansainvälinen kilpailutoiminta. Mielestäni Veikkausliigan tai ylimmän sarjan ei tarvitse olla rakennettu kuin huipputasoisin perustein. Maantieteellinen kattavuus ei saa olla itseisarvo sille ylimmälle sarjatasolle. Se on kuitenkin meidän kaikkein homma, että esimerkiksi Ykkösessä, jos olet jostakin alueelta, mistä ei ole Veikkausliigajoukkuetta, niin se toiminta ja se joukkue on se paras joukkue, joka sieltä kaupungista tulee.
Samalla kun puhutaan, että liigaa pitää pienentää, niin samalla menetetään liigakaupunkeja...
- Rajanveto on ihan mahdoton silloin. Milloin se on koko maan kattava ja milloin suppeamman alueen. En usko, että jos sitä argumentaatiota lähdetään viemään, että ikinä löydetään ratkaisua sille. Liigan pitää olla sellainen, että se on kovatasoinen pelaajakehityksen kannalta ja että se on kovatasoinen siltä kannalta, että yleisö on kiinnostunut ja että se on kiinnostava siltä kannalta, että seurat pystyvät toimintaa elinvoimaisesti pyörittämään. Tällä hetkellä meillä ei tilanne ole ihan se.
Miten näette kotimaisten cupien tilanteen?
- Puhutaan miesten jalkapallosta, niin sehän tavallaan on kansallisen sarjan tätä pyhää kolmiyhteyttä. Suomen Cupin rooli on siinä erittäin tärkeä ja tietysti Liigacup siinä myös. Ei se ole suuri salaisuus, että ollaan aktiivisesti katsottu, että miten voitaisiin näitä järkiperäisesti parantaa paitsi aikataulujen, niin myös kilpailutoiminnan kannalta. Meillä on poikkeuksellisen hyviä cup-kilpailuja ja erityisesti finaaleja esimerkiksi tässä naapurissa Norjassa sekä sitten Englannissa. Niihin verrattuna meillä on aika paljon hävettävää.
Onko ajatusmaailma muuttunut Palloliitossa, kun aiemmin perusteltiin, että pitää olla 14 joukkuetta, kun muuallakin Pohjoismaissakin on?
- Kyllä meidän oppia pitää ottaa Pohjoismaista ja muualtakin. On kyse sarjajärjestelmästä tai pelaajakehityksen logiikasta, niin totta kai se pitää katsoa meidän erityispiirteistä. Nyt taas palataan resurssikysymykseen, niin meillä ei ole varaa lähteä kokeilemaan kauheasti asioita. Joillain rikkaammilla mailla voi olla mahdollisuus tehdä vähän vääriäkin asioita. Meillä ei kuitenkaan ole varaa siihen. Ja jos kaikkia Pohjoismaita katsoo, niin ei kaikilla ole 14 joukkuetta.
Mikä on Petri Jakosen rooli?
- Petrin roolista on ollut ehkä väärinymmärryksiäkin. Hän ei ole meidän urheilujohtaja, eikä maajoukkuetoiminnan vetäjä. Hän on huippujalkapallon kokonaisuudesta vastaava johtaja. Hänellä on myöskin resursseja tulojen hankintapuolella käyttää niitä siihen, että me pystytään pelaajien ja huippujalkapallonkehitystä viemään eteenpäin. Hän vastaa yli yhdeksän miljoonan euron budjetista sekä tuottojen että kulujen puolella. Sen takia se profiili on erilainen kuin teknisellä johtajalla tai urheilutoimenjohtajalla. Se on käytännössä tulosvastuullinen tehtävä. Kun katsottiin sen tehtävän profiili ja mitä se vaatii, niin Suomesta ei kovinkaan montaa sellaista henkilöä löydy. Sen takia me päädyttiin siihen, että headhuntataan henkilö tehtävään, eikä laiteta sitä avoimeen hakuun.
Suomalaisten Pikkuhuuhkajien panos EM-kisoissa?
- Olemme näyttäneet kentällä kuuluvamme turnaukseen vaikka pistepussi ei vielä ennen Espanjaa olekaan täyttynyt. Myös katsomossa on ollut hieno meininki koko kisojen ajan joka on tuntunut jo ensimmäisestä Maamme-laulusta alkaen.