USA 2002. Ohjaus: Martin Scorsese. Käsikirjoitus: Jay Cocks, Steven Zaillian, Kenneth Lonergan. Kuvaus: Michael Ballhaus. Leikkaus: Thelma Schoonmaker. Lavastus: Dante Ferretti. Musiikki: Peter Gabriel. Tuotanto: Alberto Grimaldi, Harvey Weinstein. Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Daniel Day-Lewis, Cameron Diaz, Jim Broadbent, John C. Reilly, Henry Thomas, Liam Neeson, Brendan Gleeson. Kesto: 166 min.
Mafiaelokuvien erikoismies ja kuvankäytön mestari Martin Scorsese on harventanut tuotantotahtiaan viime vuosina. Loistavan Casinon (1995) jälkeen mies ohjasi Kundunin (1997), värikkään kertomuksen Dalai lamasta ja kaksi vuotta myöhemmin oli vuorossa pienimuotoinen, mutta tummansävyisessä tragikoomisuudessaan voimakas tarina Nykin ambulanssikuskeista, Bringing Out The Dead (1999).
Seuraavan Scorsese-elokuvan ensi-iltaa saatiinkin odotella näihin päiviin asti, vaikka New Yorkin suurkaupungin alkutaipaleesta jengisotien varjossa kertova Gangs of New York onkin ollut valmiina jo tovin. Se jäi pahasti WTC-tornien terrori-iskua seuraavan sensuuriaallon hampaisiin ja on joutunut odottelemaan pölyn lakeutumista tähän asti.
Ylimääräinen panttaus kasvatti ennakko-odotuksia entisestään, ja onkin valittettavaa todeta, että ainakin minun katsannossani Gangs of New York ei yllä sille tasolle, mitä Scorseselta on yleensä tottunut odottamaan. Elokuvan suoraviivainen kostotarina ei oikein kiehdo eikä pidä otteessaan, ja samalla tulee ajatelleeksi millaisen loistavan ympäristön kaoottiselle väkivallalle rakentunut New York olisi tarjonnut monipuolisemmalle tarinalle.
Käsikirjoituskolmikko Jay Cocks, Steven Zaillian ja Kenneth Lonergan on kirjoittanut tarinan Amsterdam Vallonista (DiCaprio), irlantilaispojasta, joka omistaa elämänsä kostaakseen isänsä murhaajalle "Bill the Butcher" Cuttingille (Day-Lewis). Terurastaja-Bill johtaa Amerikassa syntyneiden jengiä nimeltään Natives, joka on ottanut vankan jalansijan kaoottisesti hallittuun suurkaupunkiin. Koston välikappaleeksi joutuu myös taskuvaras Jenny (Diaz), joka ihastuu isäntänsä Billin suosioon kauna takaraivossaan pyrkivään Amsterdamiin. Kosto saa lopulta kaupungin mittaiset mittasuhteet New Yorkin ajautuessa lähes sotatilaan.
Casinossa Scorsese sukelsi suvereenisti Las Vegasin rikollisten pyörittämään kasinobisnekseen. Robert De Niron kertojanääni vei katsojan suoraan sisäpiiriin ja samalla oman henkilöhahmonsa syövereihin. Scorsese käyttää voice over -kerrontaa myös Gangs of New Yorkissa, mutta nyt päähenkilönä on katupoika, jota ajaa eteenpäin kostonhimo. New Yorkin kiehtovuus aukeaa täydeltä laidaltaan vasta elokuvan lopussa, ja toisaalta myös yksioikoiseksi jääneestä Amsterdamin henkihahmosta ei juuri löydy uusia ulottuvuuksia.
Elokuvan mielenkiintoisin henkilö on kirkkaasti Daniel Day-Lewisin kerrassaan loistavasti esittämä Bill the Butcher, johon on totaalisessa, väkivaltaisessa suuruudenhulluudessaan vaikea samaistua, mutta joka kannattelee elokuvaa pelkällä läsnäolollaan. Tässä on Scorsesen elokuvan sankari, traagisia piirteitä voimakkaasti kantava ulotteikas hahmo, joka ajaa itsensä vääjäämättömään tuhoon.
Kerronta kuitenkin keskittyy Amsterdamin kostoretkeen, jossa rakkauskin jää pakosta toiseksi. Upeasti toteutetut joukkokohtaukset eivät kuitenkaan innosta koskettavien henkilöhahmojen puutteessa. Toistuvista puukkohipoista tulee puuduttavia väkivallan baletteja - sinällään vahva analogia elokuvan synnyinmaahan, jossa kiinnostavaksi saatetaan väkivalta sinänsä, ei sen kohtalokkaat seuraukset.
Upean Daniel Day-Lewisin rinnalla Leonardo DiCaprio jää kostoa halajavan hurmuripojan roolissa ikävän valjuksi ja mielenkiinnottomaksi. Uran alkuaikojen potkua ei Leosta enää tunnu löytyvän. Cameron Diazin sinänsä voimakas naisrooli palautuu lopulta perinteiseen jenkkimalliin, avuttomaksi toiminnan ja miehisten leikkien pelinappulaksi. Liam Neeson on hyvä lyhyessä esiintymisessään Amsterdamin isänä.
Martin Scorsese on loistava ohjaaja, mutta Gangs of New York ei millään nouse hänen teostensa kärkikastiin. Elokuvan tylsäksi käyvän tarinan takaa nousevat nyanssit, Daniel Day-Lewisin upea näyttelijäsuoritus tai edes Thelma Schoonmakerin vaikuttava leikkaus ei riitä tekemään elokuvasta mestariteosta. Scorsese on parhaimmillaan rikollisten kuvaajana, sankarikostajat kuuluvat muille.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: