Freestyleen kuuluu olympialaisissa neljä lajia: sekä miesten että naisten kumparelasku ja hypyt.
Kumparelasku:
Kumparelaskussa kilpailijan tavoitteena on laskea 220–250 metriä pitkä kumpareikko suorinta reittiä alas leikkaavin käännöksin mahdollisimman nopeasti. Laskun aikana tehdään kaksi erilaista näyttävää hyppyä, jotka arvostellaan.
Laskutekniikka muodostaa arvostelusta 50 %, aika 25 % ja hypyt 25 %. Maksimipisteet ovat 30. Kumparelaskun hypyissä arvostelu kohdistuu suorituspuhtauteen, ponnistuskorkeuteen ja alastuloon. Pyritään mahdollisimman pehmeään, molemmille suksille tulevaan alastuloon. Jokaiselle hypylle on olemassa vaikeusastekerroin. Seitsemästä tuomarista kaksi arvioi hyppyjä ja viisi laskutekniikkaa (näistä ylin ja alin pois, kolmen pisteet jäävät voimaan). Korkein pistemäärä, jonka tuomari voi tekniikasta antaa, on 5. Näin ollen kolmen tuomarin maksimipistemäärä laskutekniikasta on 15.
Kumparelaskun hyppyjen pisteytys:
Erinomainen 2,1 - 2,5
Hyvä 1,6 - 2,0
Keskinkertainen 1,1 - 1,5
Huono 0,6 - 1,0
Erittäin huono 0,0 - 0,5
Hyppypisteet kerrotaan vaikeusasteen mukaisella kertoimella, jotka vaihtelevat välillä 0,64 - 1,68 hypyn haastavuuden mukaan. Kaksi hyppytuomaria arvostelevat molemmat hypyt. Hyppytuomareiden pisteistä otetaan loppupisteisiin keskiarvo. Maksimipisteet hypyistä ovat 7,5 pistettä.
Aika otetaan siitä hetkestä, kun kilpailija lähtee lähtöportista siihen hetkeen, kun hän ylittää maalilinjan. Ihanneaika saa pistearvon 5,625. Tämä luku on 75 % maksimipisteistä (7,5 pistettä), jotka kilpailija voi saada. Jokainen 2,5 prosentin aikaero ylös- tai alaspäin ihanneaikaan nähden on 0,2 pisteen arvoinen. Ihanneaikaa nopeammat ajat saavat enemmän kuin 5,625 pistettä, mutta eivät missään tapauksessa yli 7,5 pistettä. Ihanneaikaa hitaammat ajat saavat vähemmän kuin 5,625 pistettä.
Laskutekniikassa kiinnitetään huomio neljään avainkohtaan:
Oikolinja: laskijan on tultava mahdollisimman suoraviivaisesti lähdöstä maaliin.
Kontrolloitu käännös: laskija kontrolloi vauhtiaan kääntämällä. Käännöksessä laskija pyrkii saamaan suksen leikkaamaan oikea-aikaisella painonsiirrolla sekä laittamalla paineen monon etuosaan. Jalat pyritään pitämään yhdensuuntaisina. Kontrolloidussa käännöksessä suksen kanta seuraa suksen ajolinjaa.
Joustossa/ojennuksessa pyrkimyksenä on mukailla oikea-aikaisella joustolla ja ojennuksella kumpareiden muotoja.
Ylävartalo pidetään mahdollisimman eleettömänä ja ryhdikkäänä. Katse pidetään riittävän ylhäällä. Kädet ovat laskijan edessä luonnollisessa asennossa. Sauvamerkki tehdään rytmikkäästi, kevyesti ranteella kääntämällä sauvaa eteen.
Yleisempiä hyppyliikkeitä kumparelaskussa ovat: duffy (laskijan etummainen jalka on suorana edessä toisen ollessa polvesta taivutettuna ylös takana), twister (molemmat sukset yhtäaikaisesti 90 astetta kääntyen laskijan sivulle), haarahyppy, kasakka (laskija taivuttaa ylävartalon molempien haara-asennossa olevien jalkojen väliin) ja erilaiset helikopterihypyt. Näitä yksöishyppyjä yhdistelemällä voidaan hyppyyn saada erilaisia hyppysarjoja, esim. twister-twister-haarahyppy -yhdistelmä. Uutena on vuoden 2002 sääntömuutosten mahdollistamat off axis -hypyt. Nämä tarkoittavat ns. vaakasuuntaan pyöritettäviä hyppyjä eteen ja taakse. Myös sivuttaisvoltit eli luupit ovat mahdollisia nykysäännöillä. Suorat voltit ovat ainakin toistaiseksi säännöissä kiellettyjä.
Kumparelaskun olympiakilvassa 16 parasta selviytyy karsintalaskun perusteella loppukilpailuun. Finaalissa lasketaan yksi lasku ’puhtaalta pöydältä’.
Hypyt:
Hyppykilpailu ratkeaa kahden hypyn yhteispisteiden perusteella. Karsinnan (2 hyppyä) 12 parasta selviytyy loppukilpailuun (2 hyppyä, karsinnasta ei lähtöpisteitä). Nelimetrinen hyppyri lennättää kilpailijat 3–4 kerrostalokerroksen korkeuteen. Tuomarien pisteet kerrotaan hypyn vaikeuskertoimella.
Hyppääjien välineet poikkeavat kumparelaskijoiden välineistä lähinnä suksien lyhyydellä. Voltteja hypättäessä ei ole sauvoja mutta pystyhypyissä ne ovat mukana.
Hyppykisassa käydään kaksi kierrosta, joiden pisteet lasketaan yhteen. Tuomarit arvostelevat suoritukset vaikeuskertoimien mukaan kolmella eri osa-alueella:
Ilma (air) hypyn lähtö, korkeus ja pituus. Painoarvo 20 % (maksimipisteet 2 per tuomari)
Muoto (form) hypyn tyyli ja liikkeiden täsmällisyys. Painoarvo 50 % (maksimipisteet 5 per tuomari)
Alastulo (landing) tasapainoinen, vakaa ja hallittu vartalon asento sekä jousto, jonka pitäisi tapahtua polvilla ja alavartalolla. Painoarvo 30 % (maksimipisteet 3 per tuomari)
Viisi tuomaria arvioi ilma- ja muoto-kohtia. Pisteitä korkein ja matalin pudotetaan pois, loput kolme jäävät voimaan ja ne lasketaan yhteen. Maksimipisteet 21.
Kaksi tuomaria arvioi alastulo-kohtaa. Tuomareiden pisteistä otetaan keskiarvo, joka kerrotaan kolmella. Maksimipisteet 9.
Nämä pisteet lasketaan yhteen ja summa kerrotaan hypyn vaikeuskertoimella. Yhden hypyn pisteiden maksimi on siis 30 pistettä kerrottuna vaikeuskertoimella.
Lajihistoria:
Freestylehiihto syntyi USA:ssa 1960-luvun lopussa, jolloin norjalainen suurpujottelun olympiavoittaja Stein Eriksen vaikutti voimakkaasti lajin muotoutumiseen nykyisen kaltaiseksi.
Ensimmäiset kilpailut käytiin 1966 New Hampshiressä, Yhdysvalloissa. FIS alkoi koordinoida lajia vuoden 1977 hiihtokongressin päätöksellä, ja kaksi vuotta myöhemmin käynnistyi maailmancup. Vuonna 1987 Martti Kellokumpu voitti ensimmäisenä suomalaisena kumparelaskucupin. Ensimmäiset FIS:n järjestämät maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Tignesissä, Ranskassa 1986.
Olympiakisoissa freestylehiihto teki ensiesiintymisensä näytöslajina Calgaryssa 1988, jolloin lajeina olivat baletti, kumparelasku ja hypyt. Martti Kellokumpu oli kumpareissa 13:s. Kumparelaskusta tuli freestylen ensimmäinen virallinen olympialaji Albertvillen talvikisoissa 1992. Kisassa oli mukana myös neljä suomalaista, jotka kuitenkin karsiutuvat jatkosta jo alkukilpailussa.
Kumparelaskija Janne Lahtelan yhdeksäs sija oli paras suomalaissuoritus Lillehammerin talviolympiakisojen freestylekilpailuissa 1994. Virallisina olympialajeina olivat nyt myös miesten ja naisten hypyt.
Naganossa 1998 suomalaiset kumparelaskijat yllättivät kaikki, kun Janne Lahtela saavutti hopeamitalin ja hänen serkkunsa Sami Mustonen pronssin. Suomalaismenestyksen täydensi Lauri Lassilan viides sija. Naisten kilvassa Minna Karhu oli kuudes.
Salt Laken olympiakumpareilla 2002 Janne Lahtela kesti suosikin paineet ja kirkasti Naganon hopeasijansa kultamitaliksi.
Hyppyjen olympiakilpailuissa ei ole ollut suomalaisosallistujia.
Suomen mitalit:
1998
hopea kumparelasku Janne Lahtela, pronssi kumparelasku Sami Mustonen
2002
kulta kumparelasku Janne Lahtela
Freestyle-hiihdon parhaat mitalimaat:
K H P Yht. USA 4 4 1 9 Norja 2 – 3 5 Ranska 1 2 2 5 Kanada 1 2 2 5 Suomi 1 1 1 3 Sveitsi 1 – 1 2 Japani 1 – 1 2
Parhaat mitalistit:
K H P Vuodet Janne Lahtela FIN 1 1 0 1998–02 Edgar Grospiron FRA 1 0 1 1992–94 Stine Lise Hattestad NOR 1 0 1 1992–94 Kari Traa NOR 1 0 1 1998–02 Tae Satoya JPN 1 0 1 1998–02
Lähde: www.torinokisasivut.fi, www.hiihtoliitto.fi, www.fis-ski.com
(MTV3)