Eveliinan surmaajan kertomus muuttui hovissa

-Siitä on jo kulunut paljon aikaa. Olen yrittänyt unohtaa tapahtuneet ja siinä aika pitkälle onnistunutkin, Martikainen sanoi hovioikeudessa Kouvolassa.

Martikainen muutti tapauksen hovioikeuskäsittelyssä keskeisiä kohtia aiemmin antamistaan lausunnoista. Hän katsoo esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa antamiensa lausuntojen olleen osin jälkeenpäin mieleen tulleita olettamuksia ja osin häntä kuulustelleen poliisin käsityksiä.

Jutun hovioikeuskäsittely alkoi tänään syytetyn kuulemisella. Puolustus vaati, että Martikaista kuultaisiin suljetuin ovin kuten käräjäoikeudessa Imatralla. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että juttu voidaan viedä läpi kauttaaltaan yleisön läsnäollessa.

Eveliina Lappalainen surmattiin sateisena iltana 14. marraskuuta 2000, kun hän oli palaamassa kotiin tanssitunnilta. Surmaaja, Otto Martikainen oli menossa kotiin sählyharjoituksista, kun nuoret kohtasivat pyörätiellä. Martikainen säntäsi Eveliinan perään, tarttui tätä kädestä ja löi omien sanojensa mukaan 3-4 kertaa Eveliinaa kasvoihin. Sen jälkeen kaksikko kävi Eveliinan tukehtumiseen johtaneen kamppailun pyörätien viereisessä ojassa. Eveliina oli 14-vuotias ja Martikainen 15-vuotias.

Surma selvisi vasta 14 kuukauden kuluttua. Martikainen arveli poliisilla olevan hänen dna-näytteensä ja tunnusti teon. Jälkeenpäin hän sai tietää, ettei poliisilla näytettä ollutkaan. Sen hän myönsi tänään hovioikeudessa. Imatran käräjäoikeus tuomitsi Martikaisen keväällä seitsemäksi vuodeksi vankilaan. Hän sai tuomion nuorena henkilönä tehdystä taposta. Eveliinan omaiset vaativat 12 vuoden vankeustuomiota murhasta. Hovioikeuteen valittivat tuomiosta asianomistajat ja vastaaja.

Murha vai tappo?

Martikainen muistaa nyt hänen ja Eveliinan ojan pohjalla käymän kuolintaistelun eri lailla kuin aiemmin. Hän myös kiistää aikoneensa tappaa Eveliinan. Tarkoitus oli ainoastaan antaa tälle opetus, koska Eveliina oli haukkunut hänen kavereitaan.

-Tapahtumista ojan pohjalla minulla on vain hämärä muistikuva. Olin Eveliinan päällä, kuristin vähän aikaa ja poistuin, hän totesi. Esitutkinnassa hän kertoi seikkaperäisesti kuristamisen, uhrin kamppailun, pään painamisen veden alle liejuun ja kuinka hän seisoi uhrin päällä jalka niskalla. Hovioikeudessa hän sanoi seisseensä Eveliinan päällä siten, että toinen jalka oli lapaluiden ja toinen ristiselän kohdalla.

Hovioikeuden puheenjohtajan Esko Mikkolan vaatiessa selitystä Martikaiselta sille, miksi hän muistaa asiat toisin kuin aiemmissa kuulusteluissa, syytetty totesi useamman kerran, että aiemmat kertomukset ovat perustuneet enemmänkin olettamuksiin. Niitä hän on tehnyt luettuaan surmasta lehdistä. Asianomistajien asianajaja Heikki Lampela pyrki osoittamaan oikeudelle, että surmaaja tiesi Eveliinan kuolevan, kun hän jätti tämän ojan pohjalle.

-Aiemmissa kuulusteluissaan Martikainen on sanonut, ettei hän todennut hengitystä, ei ääntä, ei liikettä vaan "hän todennäköisesti kuoli", Lampela toisti kuulustelupöytäkirjoista. Puolustus pyrkii näyttämään toteen, ettei Martikainen ole käsittänyt menettelynsä johtavan kuolemaan. Silloin kyse ei ole ollut tahallisesta kuoleman aiheuttamisesta vaan tuottamuksellisesta, jolloin murhan tunnusmerkistö ei täyty. Puolustus on sitä mieltä, että kyse on ainoastaan törkeästä kuolemantuottamuksesta ja pahoinpitelystä. Jutun hovioikeuskäsittely jatkuu tiistaina, jolloin oikeus kuulee kolmea uutta asianomistajien todistajaa.

(MTV3-STT)