Mainos

Erikoishaastattelu: Lapsensa murhannut Heikki ihmettelee 15 vuoden vankeuden jälkeenkin miksei hänen uhkauksiaan uskottu – "Kun ihminen puhuu tappamisesta, siihen pitää reagoida"

0:35

Heikki (nimi muutettu) ampui kaksi nukkumassa ollutta lastaan vuonna 2004. Hänet tuomittiin kahdesta murhasta elinkautiseen vankeuteen, josta hän vapautui viime syksynä. Heikki puhuu nyt teostaan MTV Uutisille.

Kahden lapsensa murhasta elinkautiseen tuomittu Heikki ihmettelee vielä vankeustuomionsa jälkeenkin sitä, miksi hänen uhkauksiaan ei otettu vakavasti ennen rikosta. Hän puhui uhkaavista ajatuksistaan etukäteen, mutta asiaan ei reagoitu millään tavalla.

Heikki toivoo, että Suomessa suhtauduttaisiin vakavasti silloin, jos ihminen puhuu kostohaluistaan ja mainitsee tappamisen ratkaisuna.

Heikki erosi avovaimostaan, kahden lapsensa äidistä alkukesästä 2003. Avovaimo oli löytänyt uuden miehen eikä Heikki voinut sulattaa asiaa. Miehen sisällä kyti raivokas viha ja mustasukkaisuus.

Puheita ei uskottu

Rikos oli harkittu ja pitkään pohdittu. Välillä Heikki tuli sen verran järkiinsä, että hän ymmärsi tekonsa olevan väärin. Järki ei silti pystynyt estämään häntä, kun vihan tunteet painoivat päälle.

Puolen vuoden aikana Heikki yritti hakea apua. Hän kävi avovaimonsa kanssa yhdessä perheneuvottelukeskuksessa juttelemassa. Pariskunnalla ei kuitenkaan ollut paluuta yhteen ja lapset jäivät asumaan äidin luokse.

Heikki kävi oman kertomansa mukaan myös kriisikeskuksessa, mielenterveystoimistossa ja mielenterveyslääkärin luona.

– Puhuin eri paikoissa tappamisen ajatuksista, joita minulla oli. Vain yksi virkailija kysyi, kuinka vakavissaan olin. Kukaan muu ei reagoinut edes sen vertaa. Tämä yksikään ei vienyt asiaa eteenpäin.

– Kun ihminen puhuu taposta tai murhasta, silloin pitää reagoida. Normaali ihminen ei puhu sellaisista asioista. Silti kukaan ei reagoinut, hän hämmästelee yhä.

Pahin mahdollinen kosto

Heikki ei silti voi syyttää teostaan ketään muuta kuin itseään. Hän teki oman ratkaisunsa, tarttui aseeseen ja päätti ampua omat lapsensa. Se oli kosto ex-puolisolle.

– Mietin miten voin kostaa hänelle kaikista pahimmalla mahdollisella tavalla. Koin, että jos tapan hänet, hän pääsee pälkähästä. Vankilapsykiatrikin sanoi minulle, että pahin tapa kostaa on surmata lapset. Eihän nämä terveen ihmisen ajatuksia ole, mutta tällä tavalla ajattelin.

Heikki ehti olla avovaimonsa kanssa yhdessä 17 vuotta. Rikos tapahtui keväällä 2004.

Suhteessa ei ollut väkivaltaa ennen henkirikoksia, ei avovaimoa eikä lapsia kohtaan.

Vakava henkilökohtainen kriisi

Ero tapahtui alkukesästä 2003. Jo vuotta aiemmin pari oli Heikin mukaan alkanut etääntyä toisistaan.

Heikillä alkoi eron jälkeen vakava henkilökohtainen kriisi. Hänen oli mahdotonta sietää mustasukkaisuutta ex-puolisonsa uudesta miehestä.

– En pystynyt hillitsemään itseäni mitenkään. Ongelmat lähtivät vyörymään. Minulla meni yöunet, meni useita öitä, etten nukkunut ollenkaan. Lääkäristä sain unilääkkeitä.

Kostoajatukset lähtivät liikkeelle heti.

– Sanoin naiselle suoraan, että minä kostan tämän sinulle. Minulla paine kasvoi sen talven aikana ja se päättyi traagisella tavalla.

"Joku pääsee hengestään"

Perheneuvottelukeskuksessa ennen tekoa vanhemmat keskustelivat lasten hoidosta ja huoltajuudesta.

Lapset jäivät asumaan äidin luo. He kävivät vain harvoin isänsä luona.

– En kyennyt hoitamaan heitä, voin niin huonosti. Saattoi mennä viikkoja, etten edes käynyt heidän luonaan.

Heikin mukaan hänellä oli ihan hyvä suhde lapsiin ennen eroa.

– Tykkäsin heistä valtavasti. Talvi 2002 oli parasta aikaa, kun hoidin lapsia yksin avovaimon ollessa kurssilla. Lapset olivat elämäni paras asia.

Eron jälkeen Heikki pysytteli tarkoituksella pois lasten luota.

– Kesällä 2003 syntyi ajatus siitä, että kostan ex-puolisolleni lasten kautta. Sanoin hänelle jo silloin, että joku pääsee hengestään. Hän ei uskonut sitä.

Aseista kysyttiin

Oman kertomansa mukaan Heikki kertoi myös ammattiauttajille siitä, että hänellä oli tullut mieleen tappoajatuksia.

Heikki ihmetteli jälkikäteen paljon sitä, miksi kukaan ei uskonut häntä.

– Minun olisi pitänyt olla mies ja jättää asia sikseen. Mutta siinä ei ollut kysymys järjestä, vaan tunteesta. En pystynyt hillitsemään itseäni.

Perheneuvottelukeskuksessa suhtauduttiin uhkaukseen vakavimmin. Siellä kysyttiin, kuinka vakavissaan mies on ja onko hänellä aseita. Heikillä oli.

Heikki kuitenkin sanoi, että ei hän juuri nyt ole mitään tekemässä. Elettiin syksyä 2003.

Tarkoitus oli jatkaa tapaamisia perheneuvottelukeskuksessa, mutta ne päättyivät.

– Se oli pätevin henkilö, jota tapasin. Nainen raportoi eteenpäin, että miehen asenne ei ole muuttunut miksikään, mutta seuraavassa paikassa asiaan ei enää suhtauduttu yhtä vakavasti.

Heikille määrättiin mielialalääkkeitä ja rauhoittavia. Hän söi niitä aika ajoin, mutta kun hän huomasi niiden muuttavan mielialaa, hän lopetti niiden käytön. Hän söi vain unilääkkeitä, jotta sai nukuttua.

Itsemurhakin kävi mielessä

Heikki halusi kostaa avovaimolleen murhaamalla lapset.

– Teko kohdistui aivan vääriin henkilöihin, hän sanoo nyt.

Heikki tiedosti, että hän menettää samalla omat ainoat lapsensa.

– Tiedostin, että jos tapan lapset, menetän kaiken eikä minulle jää mitään. Mutta sitä tunnekuohua ja vihaa ei vain pystynyt pysäyttämään. Edes se ei pysäyttänyt minua, että menetän samalla itse myös paljon. Ajatukset eivät ole loogisia.

Joskus Heikki mietti sitäkin, että hän olisi ajanut autolla rekkaa päin ja tappanut siinä itsensä ja ex-puolisonsa.

– Kävin niitä vaihtoehtoja läpi mielessäni. En sitten kuitenkaan kyennyt tekemään sitä.

Huijasi äidin ulos

Perheneuvottelukeskuksessa Heikkiä neuvottiin ottamaan etäisyyttä perheeseensä. Häntä kehotettiin tapaamaan vain lapsia, ei ex-avovaimoa.

– Olin joskus erillään heistä muutaman viikon ja silloin ajatukset helpottivat.

Edellisenä iltana ennen tekoa Heikki päätti rikoksesta lopullisesti.

Tuolloin hän oli vielä yhteydessä ex-puolisonsa kanssa. Yöllä hän laittoi naiselle uhkaavan viestin.

Aamulla Heikki lähti kotoaan, muka viemään naisen tavaroita. Ase oli piilotettu takin sisään.

Ex-puoliso meni ulos hakemaan tavaroita autosta, kun mies tuli sisään.

Isä murhasi 3- ja 5-vuotiaat lapsensa pienoiskiväärillä, kun he nukkuivat. Kaikki tapahtui nopeasti.

– Tekoni jälkeen en jäänyt katsomaan heitä, vaan lähdin ulos. 

Rappukäytävässä ex-puoliso tuli Heikkiä vastaan. Nainen ei vielä tiennyt mitä oli tapahtunut. Sisälle mentyään se selvisi äidille. Poika oli kuollut heti, tyttö kuoli hieman myöhemmin terveyskeskuksessa.

Meni ajelun jälkeen ilmiantamaan itsensä

Tekonsa jälkeen Heikki lähti ajelemaan autolla. Hän tiesi tarkasti, mitä oli juuri tehnyt.

– Se ei ollut yhtään unenomaista, ajatukseni olivat aivan selkeät silloin. Vasta myöhemmin tuli niitä mietteitä, että oliko tämä totta.

Heikki soitti itse hätäkeskukseen ja käski ambulanssin paikalle. Myös lasten äiti soitti heti hätäkeskukseen.

Heikki ajeli tunnin verran autollaan ja meni sitten poliisiasemalle.

– Sanoin, että te varmaankin etsitte minua.

Heikki otettiin kiinni. Oikeudessa hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kahdesta murhasta. Hän istui vankilassa 14,5 vuotta.

Viime syksynä Heikki vapautui lopullisesti. Lomilla hän alkoi käydä jo vuosia sitten.

Heikki ei ole nähnyt kertaakaan painajaista teostaan. Hän on kuitenkin miettinyt paljon tapahtumaketjua, mikä johti hänen rikokseensa.

– Viha oli niin suuri. Tiedän, että tein väärin ja vakavan teon.

Äiti olisi voinut pysäyttää pojan

Vankeusaikanaan Heikki mietti paljon suhdettaan lastensa äidin kanssa. Ensimmäiset vuodet vankilassa meni sitä miettiessä. Vasta myöhemmin hän alkoi käsitellä varsinaista rikostaan.

Hän jutteli paljon ammattiauttajien kanssa. Keskusteluissa käytiin läpi parisuhdetta ja myöhemmin myös lasten kuolemaa.

Vankilapsykologin kanssa Heikki jutteli myös omasta lapsuudestaan.

Hän kasvoi viiden sisaruksensa kanssa äitinsä kasvattamana. Isä kuoli, kun lapset olivat pieniä.

Heikin äiti oli yksinhuoltaja monta vuotta miehensä kuoleman jälkeen, kunnes hän tapasi uuden miehen. Isäpuolensa kanssa Heikillä oli ongelmia.

– Minulla on kielteisiä kokemuksia uusperheistä. Isäpuoli käytti paljon viinaa ja oli väkivaltainen. Myöhemmin tulimme paremmin toimeen.

Äiti oli Heikille aina läheinen. Heikin mukaan äiti olisi pystynyt pysäyttämään hänen aikeensa, jos hän olisi puhunut niistä tälle.

– Äiti tai muutkaan sukulaiset eivät tienneet tappoajatuksistani. Äiti olisi pystynyt estämään tekoni, hänellä oli niin ylivertainen asema minuun, mutta en tarkoituksella puhunut hänelle mitään.

Elelee omissa oloissaan

Murhien jälkeen äiti ei tullut vankilaan katsomaan poikaansa ensimmäiseen neljään vuoteen. Kun äiti viimein tuli, hän oli hyvin vaitonainen.

– Äiti ilmoitti minulle heti alussa, että hän ei tule luokseni. Kun hän lopulta tuli, näin heti hänen tuomitsevan asenteensa ilmeestä.

Heikin äiti on nyt jo kuollut. Sisarukset pitivät yhteyttä Heikkiin, mutta eivät puhuneet juurikaan veljensä rikoksesta.

Vankilasta vapautumisensa jälkeen Heikki on elänyt hiljaiseloa. Hän palasi asumaan samalle paikkakunnalle, missä rikokset tapahtuivat, mutta hän ei liiku juuri missään.

– En pelkää eivätkä ihmiset ole sanoneet minulle mitään, mutta on silti epämukavaa liikkua, kun ihmiset tunnistavat minut.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kosto ei toiminut

Heikki on vuosien varrella ollut pari kertaa puheyhteydessä ex-avopuolisonsa kanssa. Vankilasta Heikki soitti naiselle pari kertaa. Ensimmäinen puhelu oli pelkkää itkemistä. Toinen puhelu oli hieman pitempi.

Kerran vankilalomalla Heikki kävi omasta aloitteestaan tapaamassa lyhyesti ex-puolisoaan tämän kodin pihalla. Nainen pyysi miestä pysymään kaukana.

Nainen ei ole halunnut olla missään yhteydessä Heikin kanssa, mutta Heikki haluaisi edelleen puhua ex-puolisonsa kanssa.

– Kosto ei toiminut ja teko oli turha. Mikään ei ratkennut.

Lapset mielessä

Edelleen ero on miehen mielessä. Lasten murhaaminen ei helpottanut yhtään tuskaa ja katkeruutta, vaikka Heikki kuvitteli etukäteen niin.

– Viattomat kärsi ja menetimme lapset. Olen miettinyt sitäkin, miten elämä olisi voinut mennä toisin.

Lapset ovat nykyään Heikin mielessä aiempaa useammin. He olisivat nyt jo aikuisia, jos olisivat saaneet elää.

– Lasten kaipuu on nykyään aika kova. Tytär etenkin tulee usein uniini ja muistan hyviä hetkiä. Mietin välillä, millaisia heistä olisi tullut ja mitä he tekisivät nykyään.

Haudalla käynti oli vaikeaa

Vankilassa Heikki näki myös muiden vankien lapsia. Lasten näkeminen oli vaikeaa.

– Tiedän tehneeni todella väärin. Rikoksen tekohetki oli nopea, mutta muistan sen tarkasti, vaikka tein sen etäisesti.

Lasten hautajaisissa ei ollut ketään isän suvun puolelta.

Lastensa haudalla Heikki kävi ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta teon jälkeen vankilomalla. Hänellä oli seuranaan vankilan työntekijä.

– Joka vuosi minulle tarjottiin mahdollisuutta käydä haudalla, mutta en halunnut mennä. Lopulta menin ja se oli vaikea reissu. Vein kukat ja kynttilät.

Käynnin jälkeen Heikki masentui viikoiksi.

– Haudalla käynti rupesi rassaamaan todella pahasti mieltäni.

Tuon kerran jälkeen Heikki on käynyt vain yhdesti haudalla, tuolloin yksin.

– Siellä minun olisi hyvä käydä useamminkin, mutta en pysty. Ammattiauttajat sanoivat minulle, että haudalla löydän tapahtumaketjulle pisteen, mutta en ole sitä löytänyt.

"Joku vinksahti päässäni"

Heikki on ihmetellyt jälkikäteen sitä, miten hän kykeni murhaamaan lapsensa.

– Siihen en ole löytänyt mitään vastausta. Vankilalääkäri totesi, että kärsin syvästä masennuksesta teon aikaan.

Heikille selvisi myös, että isän menettäminen pikkupoikana altisti hänet tälle teolle.

– Psykiatri sanoi minulle, että en kestänyt toista menetystä. Kun menetin isäni pienenä, en voinut sietää puolison menetystä.

Heikille on tehty mielentilatutkimus ja vaarallisuusarvio. Hänet todettiin rikoksentekohetkellä syyntakeiseksi.

– Joku vinksahti päässäni pahasti.

Vankilassa henkilökunta huomasi, että Heikki ei hymyillyt ensimmäisinä vuosina lainkaan. Hän oli vakava ja hiljainen.

Nykyään hän pystyy jo hymyilemään.

Vangit kiusasivat isänpäiväkorteista

Vankilassa muut vangit kiusasivat Heikkiä tämän teosta.

– Jonkun verran minulle huomauteltiin teostani. Isänpäivän alla kyseltiin, tuleeko minulle isänpäiväkortti.

Heikki alkoi tapailla naisia jo vankeusaikanaan. Nyt hän on jo jonkin aikaa tapaillut erästä naista.

Nainen tietää Heikin rikoksesta, kuten ovat tienneet aiemmatkin, ketä hän on tavannut.

– Osa on säikähtänyt asiasta kuultuaan ja he ovat kääntyneet heti kannoillaan. Mutta osa naisista on pystynyt elämään tämän kanssa.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja