EM-kisakylässä tunnelma on luottavainen; keihäästä on katsojien mukaan tulossa Suomeen ainakin yksi mitali. Tämä tiedetään siksi, että kisakylässä parveilevat katsojat ovat itsekin mestariurheilijoita.
Ensimmäisenä kisakylän portilla kävelee vastaan moninkertainen EM-mitalisti Arto Bryggare. Hän on alueella työtehtävissä Uudenmaan liiton pääsihteerinä. Helsingin Olympiastadionilla on kuitenkin erityinen paikka entisen aitajuoksijan sydämessä.
– Olin täällä ensimmäisissä SM-kisoissani muistaakseni 14-vuotiaana. Olin ennakkosuosikki, mutta jäin pronssille, Bryggare kertoo.
Nykyinen paikka katsomon puolella on mieluinen.
– On tämä paljon helpompaa näin, Bryggare sanoo.
Piirinmestareita ja maailmanmestareita
Arto Bryggare ei suinkaan ole ainoa kisakylässä liikkuva mestari. Paikalla on myös tuore piirimestari, 10-vuotias Mimmi Hyppönen, joka on heittänyt keihästä 17 metriä. Siksi keihäsfinaali on tänään Mimmin, pikkuveli Hugon ja äidin Piia Hyppösen tärkein seurattava kisa.
– Ari Manniolta odotetaan mitalia, juvalainen Piia Hyppönen sanoo.
Samaa toivoo toinen sinivalkoinen perhe; Huittisten Kivipellot. Luukas Kivipellon naamaa koristaa Suomen lippu, koska tänään on keihäsfinaali.
– Meitä on kymmenen hengen porukka, kaikki henkeen ja vereen keihäsfaneja. Tänään tulee Manniolle hopeaa ja kyllä se Tero Pitkämäkikin venyy pronssille äiti, Ella Kivipelto ennustaa optimistisesti.
Myös Kivipellot kiertävät yleisurheilukilpailuja Kalevan Kisoista maaotteluihin. Heillä ei kuitenkaan ole katsomokokemusta ei niin paljon kuin turkulaisilla herrasmiehillä - ja yhdellä euralaisella, korostaa Pasi Vallin. Jukka Suomi, Esko Tuohimaa ja Seppo Tuomi ovat saapuneet Helsinkiin Suomen Turusta.
– Kuultiin huhuja, että täällä olisi jotkut kisat, he aloittavat.
– Eiks se ollut jalkapallo vai mikä se oli?
Oikeasti miehet tietävät hyvin, että meneillään ovat yleisurheilun EM-kisat. Nämä kisat kirjataan tässä porukassa hyvin muistiin.
– Olen seurannut kaikki kisat vuodesta 1952 lähtien. Silloin Pekka Tiilikainen selosti kisat minun Philips-putkiradiossani ja sateen ropina oli kova, sanoo Seppo Tuomi.
Kaveriporukalla on paitsi kokemusta kisakatsomosta, myös kokemusta kilpailemisesta. Pasi Vallinilla ja Esko Tuohimaalla on plakkarissa muun muassa maratonmelonnan MM-mitalit.
Nopeammin, tehokkaammin, teknisemmin
Katsomon puolelta varsinaissuomalaiset herrat ovat seuranneet, kuinka yleisurheilukisat ovat muuttuneet etenkin varusteiden ja olosuhteiden osalta.
– Ennen juostiin öljy-kivihiilimurskapinnalla, josta saatiin oikein kimmoisa pinta, Tuomi muistelee.
Nykyisin juoksuradoilla on toiset pinnat ja toiset välineet, tietävät myös irlantilaiset yleisurheilufanit Sean Callan ja Harry Gorman. He jotka ovat kiertäneet yhdessä yleisurheilukilpailuissa ympäri maailmaa. Nytkin miehillä on kova kiire katsomoon. Käsissä polttelee paksu pino kisalippuja.
– Lippu jokaiselle päivälle tottakai, Cullen sanoo.
Yleisurheilu, kuten ympäröivä yhteiskuntakin, on muuttunut vuosikymmenien varrella hurjasti - ehkä jopa samaan suuntaan.
– Kaikki on teknisempää, nopeampaa ja tehokkaampaa. Tulokset saa välittömästi. Entisaikoina ei ollut edes tulostauluja! Ja ajat otettiin käsin kellolla, Cullen päivittelee.
Irlantilaisten ansiosta katsomossa kuuluu ääntä tänään muutoinkin kuin keihäänheitossa; irlantilaisten ykköslaji oli naisten seiväs, jossa irlantilainen Tori Pena valitettavasti putosi loppukilpailusta.
Lue EM-kilpailuista lisää MTV3:n Urheilun yleisurheilusivuilta!