20-vuotiaan Elli Immon elämä päättyi vain muutama sata metriä ennen kotitalon ovea Kemissä 7. joulukuuta vuonna 1955. Julman murhan tekijää ei koskaan saatu kiinni, mutta dekkarikirjailija Elina Backman ja kirjailija-toimittaja Heidi Holmavuo esittävät uudessa dokumenttisarjassaan, että henkirikoksen teki poliisin poika. Tekijä ei joutunut vastuuseen, koska poliisissa työskennelleet sukulaiset suojelivat häntä.
Oli kulunut vain pari päivää itsenäisyyspäivästä, kun nuoren naisen ruumis löytyi lumihangesta Kemissä. Järkyttävän löydön teki koulusta kotiinsa palaamassa ollut koululainen. Lumihangessa elottomana maannut henkilö oli 20-vuotias kauppakoululainen Elli Maria Immo. Nuori nainen oli joutunut väkivaltaisen puukotuksen uhriksi.
Kemiä ja koko Suomea järkyttäneestä tapauksesta kerrotaan C Moren uudessa alkuperäissarjassa Vaiettu murha: Elli Immo.
Murha lähes kotiovella
Immo murhattiin 7. joulukuuta polulle, josta oli vain lyhyt matka hänen kotiinsa Ristikankaan Hirvonkadulle. Immo oli ollut kaupungilla ystävättärensä kanssa, mutta heidän tiensä olivat eronneet noin puoli kymmenen aikaan illalla. Tästä Immo oli jatkanut matkaa yksin kotiinsa, kunnes oli kohdannut murhaajansa.
Poliisikuulustelussa yksi naapurissa asuva rouva oli kertonut, kuinka murhapaikalle oli pysähtynyt vihreä kuorma-auto. Autosta oli noussut mies, joka oli potkinut jotain ja sen jälkeen poistunut paikalta.
Immon murhaa tutkittiin laajasti, ja satoja ihmisiä kuulusteltiin. Tapaus jäi kuitenkin pimeäksi. Motiivikaan ei tullut ilmi, sillä Immoa ei ollut raiskattu tai ryöstetty.
Tapaus alkaa kiinnostamaan Backmania ja Holmavuota, ja he pyytävätkin yleisöltä vinkkejä vanhasta murhasta.
Mies pesi verijälkiä portaikossa
Selviää, että eräs mies työskenteli johtavassa asemassa Kemin poliisissa. Miehellä oli useita lapsia, joista yksi tiedettiin arvaamattomaksi.
– Isä oli ostanut pojalleen vihreän Bedford-kuorma-auton, koska oli toivonut poikansa työllistyvän autonkuljettajana. Poika oli ollut väkivaltainen omaa vaimoaan, mutta myös muita naisia kohtaan, sarjassa kerrotaan.
Myös epäillyn miehen veljiä ja enoja työskenteli poliisissa.
Sarjassa Backman ja Holmavuo tapaavat miehen, jonka kotitalon yläkerrassa murhasta epäilty mies asui perheineen vuokralla.
– Vuokralaisen kanssa oli sellainen ongelma, että välillä kuului naisen itkua ja avunhuutoja.
Murhaa seuraavana aamuna miehen äiti heräsi portaikosta kuuluvaan kolinaan. Portaikossa hän tapasi epäillyn, joka oli pesemässä verijälkiä. Hän selitti verijälkiä koiran juoksuajalla.
– Äiti ei uskonut sitä, kun selvisi, että murha tapahtui siinä lähellä. Äiti mulle sanoi, että tämä epäilty sen tappoi.
Vaimo antoi väärän alibin
Myös poliisin poikaa kuulusteltiin aikoinaan. Murhailtana mies kertoi olleensa vaimonsa kanssa Kivalo-elokuvateatterissa. Kotiinsa he olivat tulleet vihreällä Bedford-kuorma-autolla, ja ajaneet myös murhapaikan ohi.
Sarjan mukaan mies säästyi suuremmilta epäillyiltä, koska vaimo oli antanut miehelleen väärän alibin. Vanhan kuulustelukertomuksen mukaan nainen ei esimerkiksi muistanut, mitä elokuvaa he olivat olleet katsomassa tai edes sitä, missä elokuvateatterissa he olivat olleet.
– Sen sijaan hän muisti äärimmäisen tarkasti sen, että mies katsoi kelloa iltakymmeneltä heti näytöksen jälkeen, mutta ei muista sitä, missä heidän autonsa oli parkissa.
Epäillyn alibia ei myöskään tarkisteta haastattelemalla esimerkiksi muita elokuvissa käyneitä.
Poliisille nainen kiisti miehensä olleen väkivaltainen häntä tai muita naisia kohtaan.
Kävin naisen kimppuun autossa
Kun epäillyn miehen taustaa tutkitaan tarkemmin, löytää Holmavuo erään naisen kuulustelukertomuksen kesältä 1956. Nainen kertoo olleensa tansseissa, ja miehen tarjonneen hänelle kyytiä vihreällä Bedfordilla. Autossa mies oli käynyt kimppuun, yrittänyt kuristaa ja raiskata häntä.
Kun nainen oli nähnyt puukon epäillyn tekijän autossa, nainen oli kysynyt, onko hänellä jotain tekemistä Elii Immon murhan kanssa. Tähän mies sanoi tehneensä sen. Tilanne päättyi siihen, että nainen onnistui pakenemaan autosta.
Sarjassa naiset haastattelevat myös kemiläisnaista, jonka epäillään joutuneen miehen raiskausyrityksen uhriksi vuosikymmeniä aiemmin.
"Kukaan ei ole vaivautunut tutkimaan niitä"
Maakunta-arkistossa löytyi useita rikoksia, joista mies oli tuomittu viiden kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Mies oli muun muassa käyttänyt todella aggressiivista ja hyökkäävää väkivaltaa kahta naista kohtaan.
– Suututtaa, että ne kaikki asiat mitä me löydettiin, ovat olleet kaikki vuosikymmeniä olemassa ja kukaan ei ole vaivautunut syystä tai toisesta tutkimaan niitä. Kaikki nämä hänen lausahduksensa ovat sitä, mitä kaikki ovat meille kuvailleet: huorittelua, ihmeellistä uhoa: olen poliisin poika, ei sua kukaan usko, väkisin kaatamisia, housujen riisumisia väkisin, Holmavuo sanoo.
Sarjassa haastatellaan myös entisiä poliiseja. Sarjan tekijöille jää sellainen vaikutelma, että poliisi tiesi aikanaan Immon murhaajan, mutta tutkintaa johdettiin väärille raiteille tahallaan. Erikoista on myös se, että osa murhatutkinta-aineistosta on kadonnut.
Vuonna 1972 kaksi kemiläistä poliisia ja yksi vanginvartija ottivat yhteyttä mediaan ja vaativat jutun tutkinnan avaamista uudelleen. He väittivät juttua tutkitun hutiloidusti ja mahdollisesti jotain poliisissa olevaa tahoa suojellen. Tämäkään ei johtanut murhaajan jäljille.
Maalin alta löytyy ihmisen verta
Sen sijaan Holmavuon ja Backmanin tutkimusten jälkeen poliisi avaa jutun tutkinnan uudelleen. Poliisi tutkii talon portaikon, josta epäilty murhaaja pesi verijälkiä. Epäiltyhän kertoi aiemmin veren kuuluneen koiralle.
Maalin alta portaikosta poliisikoira löytääkin verta, josta saatiin eristettyä ihmisverta ja DNA-näyte. Ihmisvereksi tunnistetusta näytteestä ei saatu eristettyä DNA:ta. Poliisin mukaan nämä löydökset ei liity toisiinsa, eikä kyseinen verijälki aiheuta muita jatkotoimia.
Naiset pyytävät apua myös DNA-asiantuntija Jari Louhelaiselta, joka nousi kuuluisuuteen ratkaisemalla Viiltäjä-Jackin arvoituksen. Poliisi ei kuitenkaan luovuta näytteitä uudelleen tutkittavaksi.
Vaikka murha ei rikoksena vanhene koskaan, ei epäiltyä miestä voida enää tuomita, koska hän on kuollut jo viime vuosituhannen puolella.
Aika näyttää, selviääkö Elli Immon murhaajan henkilöllisyys koskaan.
Dokumenttisarja pohjaa osittain Otavan julkaisemaan äänikirjaan Ratkaisematon – Kirja, joka avasi murhatutkinnan.