Johanna Vesikallion kirjoittama elämäkerta Elisabeth Rehnistä kertoo kaunistelematta myös Elisabeth ja Ove Rehnin aviokriisistä.
Lillan – Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä -elämäkerta julkaistiin keskiviikkona. Kirjassa Rehn kertoo itse avoimesti ja suorasukaisesti elämänsä tapahtumista, myös niistä, jotka eivät aiemmin ole olleet julkisuudessa.
Kirjassa käydään läpi Elisabeth ja Ove Rehnin avioliiton kriisiä, joista pahin sijoittuu 1980-luvulle, samaan aikaan perheyhtiön konkurssin kanssa. Keväällä 1983 Elisabeth ja Ove Rehn olivat olleet naimisissa lähes 30 vuotta, kun liittoon tuli vakava särö Elisabethin saaman paljastavan puhelun myötä.
Sain tietää siitä ihan klassisella tavalla, että tämän toisen naisen mies soitti minulle ja sanoi, että täällä on se ja se, ja että meillähän on yhteinen ongelma. Tiesitkös, että sinun miehelläsi ja minun vaimollani on suhde. Minä olin ihan, että häh? Minulta meni täysin jalat alta, että näinkö on. En ollut tällaiseen mitenkään varautunut.
Kirjassa kerrotaan Elisabethin soittaneen miehelleen ja pariskunta oli pitänyt palaverin autossa eduskuntatalon ulkopuolella. Ove oli aavistanut Elisabethin tietävän asiasta ja pian vaimo rupesi katsomaan miehensä työmatkoja uusin silmin.
Elisabeth muistaa ihmetelleensä, että miksi Ove haluaa välttämättä lähteä matkalle yksin. Vastaus selvisi jälkeenpäin; ei hän Kanarialla yksin ollut lomaillut. Elisabeth kertoo joskus myös ihmetelleensä miehensä työmatkoja, jotka suuntautuivat viikonloppuisinkin Tampereelle. Ove myi siihen aikaan huonekaluja. Tilanne oli kuitenkin täydellinen järkytys.
Tilanteesta kerrottiin avoimesti perheen lapsille ja kirjassa Rehnien poika Johan Rehn muisteleekin yllättävää uutista.
Me istuimme mökin nurtsilla koko porukka, he kertoivat tästä meille ja me kävimme sitä läpi. Minun isäni oli kyllä siinä vaiheessa kovasti lähdössä pois perheestä, mutta ei hän sitten koskaan lähtenyt. Se tuli šokkina meille kaikille omalla tavallaan, minä en nähnyt sitä tulevan.
Lopulta Rehnit päättivät kuitenkin jatkaa yhdessä elämässä eteenpäin. Kirjassa Elisabeth myöntää, ettei päätös ollut helppo.
Se oli aika pitkä prosessi. Tällainen, kun tunteita on loukattu oikein pahasti, niin kyllähän se jää aina, ei siitä pääse eroon. Tietenkin seestyy tämäkin. Olihan se sellainen rysäys. Eiväthän koskaan suhde tai luottamus ole samanlaisia sen jälkeen, aina se vaikuttaa. En ole koskaan tavannut tätä toista naista, en tiedä mitä hänelle tapahtui ja tuliko kenties hänelle omassa liitossaan ero. Ei hän Oven hautajaisissa tainnut olla, Elisabeth sanoo. Ja hymyilee, kohtuullisen leveästi, silmissä vilahtaa ilkikurinen ilme.
Elisabethilla lomaromansssi: Olin suoraan sanottuna uskoton
Kirjassa käy ilmi, ettei Elisabeth suinkaan itsekään ollut mikään enkeli. Yksinäiseksi itsensä liitossa tuntenut Elisabeth koki nimittäin lomaromanssin, jonka hän myös tunnusti Ovelle.
Olin äitini kanssa lomamatkalla, äiti oli jäänyt leskeksi ja otin hänet aina välillä ulkomaille mukaan. Siellä sitten vähän retkahdin, olin suoraan sanottuna uskoton. Kerroin sen heti Ovelle kun tulin kotiin, vaikka ei ehkä olisi edes tarvinnut – se nyt oli tuommoinen lomaromanssi, joka meni nopeasti ohi. En tiedä, kuinka monella suomalaisella on sellainen ollut… Ove tuohtui tästä tietenkin. Mutta en minä millään lailla siis ole viaton tässä, en halua olla mikään enkeli.
Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Elisabeth Rehn kuvailee liiton olleen tavattoman onnellinen ja antaakin sille kouluarvosanaksi yhdeksän miinus. Rehnit olivat naimisissa vuodesta 1955 asti. Ove Rehn menehtyi vuonna 2004 pitkäaikaiseen sairauteen 71 vuoden iässä.
Jutun lainaukset ovat teoksesta Lillan – Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä.