(Legacy 2006/1973, 1975, 1976)
Klassista ja rock-musiikkia yhdistäneen Electric Light Orchestran levytysura kesti 15 vuotta vuodesta 1971 vuoteen 1986, mutta menestysvuodet osuivat 1970-luvun puoliväliin. 2000-luvun alussa yritetty comeback kilpistyi vuonna 2001 julkaistun Zoom-albumin huonoon menestykseen. ELOmies Jeff Lynne onkin ansioitunut 80-luvun puolivälin jälkeen eritoten tuottamalla rocklegendojen soololevyjä. Mestarituottajan ammattitaidosta ovat saaneet nauttia mm. George Harrison, Joe Cocker, Tom Petty, Roy Orbison ja Del Shannon. Lynnen vuosikymmenien unelma totetui 90-luvun alussa, kun hän pääsi tuottamaan The Beatlesin Anthology-kokoelmia varten tekemiä uusia levytyksiä Free as a bird ja Real Love.
Nyt julkaistut ELOn uudelleenmasteroinnit osuvat vuosiin, jolloin kokeilevasta progeyhtyeestä kehittyi menestyksekäs popbändi. Yhtyeen jäsenet vaihtuivat vuosien varrella tiuhaan, mutta yhtyeen linja ja johto pysyi koko ajan tiukasti Jeff Lynnen käsissä.
ELO:n kolmas albumi On the third day (1973) jatkoi yhtyeen kahden ensimmäisen levyn linjalla. Levyllä dominoivat Lynnen vahvasti kompressoitu lauluääni, Mik Kaminskin viulusoolot sekä taustalla sahaavat sellot. Lynnen sähkökitara ja Richard Tandyn syntetisaattori elävät levyllä omaa elämäänsä kuitenkin sopusoinnussa akustisten elementtien kanssa. Rockin ja klassisen musiikin avioliitto huipentuu levyn päättävään versioon Edvard Griegin klassisesta Vuorenkuninkaan luolassa –teoksesta.
Vuonna 1974 julkaistu Eldorado (remasteroitu versio julkaistiin vuonna 2001) vei Electric Light Orchestran kauemmaksi progesta ja lähemmäs valtavirran poppia. Vuonna 1975 julkaistulla Face the music –albumilla musiikkikulttuurien sulautumat jäivät entistä vähemmälle ja tilalle tulivat tarttuvat melodiat, joissa Lynnen johtamaa bändiä säesti parhaimmillaan 30 miehinen jousiorkesteri sekä kuoro. Yleisen arvostuksen lisäksi yhtye sai myös osakseen listamenestystä, kappaleet Evil Woman. Nightrider ja Strange magic todistivat lopullisesti, että Lynnellä oli ennakkoluulottoman musikaalisuuden lisäksi taito säveltää tarttuvia pophittejä.
Face the music oli esimakua albumista, jota edelleen pidetään yhtyeen parhaana. A New World Record (1976) –levyllä Lynne yhdisti täydelliset hittimelodiat ja klassisia vaikutteita vilisevät sovitukset tavalla, joka sai sulamaan niin rock-lehtien kriitikot kuin ostavan yleisönkin. Yhdysvalloissa ELO oli ollut suosittu jo pitempään mutta vihdoin myös yhtyeen kotimaassa Britanniassa vastaanotto oli varauksettoman positiivinen. A New World Record oli ennenkaikkea osoitus Lynnen lauluntekijän lahjoista, levyllä ei ole yhtään huonoa melodiaa. Hiteistä suurimmaksi nousi tarttuva Livin' thing sekä vetoavan kaunis Telephone line.
Nämä uudelleenjulkaisut ovat paikallaan, sillä levyjen ensimmäiset cd-julkaisut tehtiin jo 80-luvulla. Nyt levyt ovat remasteroidun äänen lisäksi varustettu Jeff Lynnen lyhyillä kommenteilla sekä Elo-asiantuntija Rob Caigerin pidemmillä historiikeilla. Bonusraidoista mielenkiintoisimpia ovat kappaleiden instrumentaaliversiot, joista kuulee tarkemmin kuinka tarkkaan harkittuja laulujen jousisovitukset olivat.
teksti: Mikko Suhonen