Curlingissa on omat sarjat miehille ja naisille. Ottelut pelataan kahden nelihenkisen joukkueen välillä. Curlingjoukkueessa on neljä pelaajaa: heittojärjestyksessä ykkönen (lead), kakkonen (second), kolmonen (third) ja kapteeni (skip). Kapteeni määrää taktiikan ja heittää ratkaisevat viimeiset kivet.
Pelin tarkoitus on heittää kivi (max 19,96 kg) jäistä rataa pitkin mahdollisimman lähelle pesän (säde ulkokehälle 1,83 m) keskipistettä eli teetä. Lähtölinjalta pelilinjalle (jossa kivi on irrotettava kädestä) on 10,06 m, tästä teehen 28,35 m.
Yhden pelikierroksen (eli pään) kuluessa jokainen pelaaja heittää kaksi kiveä. Kun koko pää (yhteensä 16 kiveä) on pelattu, joukkue saa yhden pisteen joka kivestä, joka on lähempänä teetä kuin lähinnä teetä oleva vastustajan kivi. Pisteitä saa kuitenkin vain kivistä, jotka koskettavat pesää.
Ottelu kestää 10 päätä. Eniten pisteitä saanut voittaa. Tasapelejä ei tunneta; tarpeen vaatiessa pelataan jatkopäitä.
Olympiaturnauksessa jokainen joukkue pelaa kerran jokaista osallistujamaata vastaan. Niin naisissa kuin miehissäkin olympiaturnauksessa on mukana kymmenen joukkuetta. Suomi on mukana miesten turnauksessa. Sekä miehet että naiset pelaavat 10 joukkueen runkosarjan, josta 4 parasta (eniten voittoja) etenee välieriin; tarvittaessa pelataan uusintaottelu jatkoon pääsystä. Välierien (vastakkain runkosarjan ensimmäinen ja neljäs sekä toinen ja kolmas) voittajat finaaliin, hävinneet pronssiotteluun. Sijat 5–10 määräytyvät runkosarjan perusteella.
Kapteeni määrää, heitetäänkö määrämittainen heitto, suojaheitto vai poistoheitto. Pään viimeinen kivi on ratkaiseva. Koska edellisen pään voittanut joukkue joutuu aloittamaan seuraavan, toiseksi viimeisen pään voittamista usein vältellään, jotta saataisiin heittää ottelun viimeinen kivi.
Harjaus lisää kiven liukumaa jopa 10 % ja vähentää kierteen vaikutusta. Harjat olivat aiemmin hevosen tai sian karvaa, nykyään enimmäkseen synteettistä kangasta. Joukkue saa harjata vain omaa kiveä ennen tee-linjaa. Tee-linjan takana vain kapteeni saa harjata, mutta myös vastustajan kiveä. Jos harja koskettaa liikkuvaa kiveä, kivi poistetaan pelistä.
Lajihistoria:
Curlingia on pelattu Skotlannin jäillä vuosisatojen ajan. Vuonna 1838 perustettu Royal Caledonian Curling Club pysyi lajin sääntöauktoriteettina vuoteen 1982 saakka. Laji levisi 1800-luvulla Pohjois-Amerikkaan ja 1900-luvun alkupuolella Manner-Eurooppaan brittiläismielisen yläluokan ajanvietteenä. Curlingin ensimmäiset MM-kisat saivat alkunsa kuitenkin vasta 1959 – skottilaisen viskifirman sponsoroimana. Kansainvälinen curlingliitto WCF perustettiin 1966. Naisten maailmanmestaruudesta pelattiin ensi kerran 1979.
Olympiakisoissa curlingia pelattiin jo Chamonix’ssa 1924. Aikaisemmin tulkinnan mukaan curling oli tuolloin näytöslaji, mutta Kansainvälinen olympiakomitea vahvisti vastikään, että curling oli tuolloin mukana virallisena lajina. Näytöslajina laji oli mukana 1932, 1988 ja 1992. Viralliseksi olympialajiksi curling tuli taas mukaan Naganoon 1998.
Suomessa curlingia pelattiin ensi kerran tiettävästi 1909, Viipurinlahden jäällä. Maan ensimmäinen curlingseura, Helsingin Curlingklubi, perustettiin 1962. Kilpaurheiluna laji vakiintui maahan kuitenkin vasta 1980-luvulla, keskuspaikkana Hyvinkää. Suomi esiintyi ensi kerran EM-kisoissa 1981, MM-kisoissa 1987 (naiset) ja 1988 (miehet). Markku Uusipaavalniemen johtama miesjoukkue voitti Suomen ensimmäisen arvomitalin, MM-pronssia, vuonna 1998. Kultakantaan joukkue pääsi joulukuun 2000 EM-kisoissa. Olympiadebyytti Salt Lakessa 2002 toi viidennen sijan.
Curlingin arvokisoissa pelaavat joukkueet eivät yleensä ole maajoukkueita vaan seurajoukkueita, jotka ovat voittaneet maansa karsintaturnauksen.
Curlingin olympiamitalit 1998-2002:
K H P Yht. Kanada 1 2 1 4 Sveitsi 1 1 1 3 Norja 1 – 1 2 Iso-Britannia 1 – – 1 Tanska – 1 – 1 Ruotsi – – 1 1
Lähde: www.torinokisasivut.fi
(MTV3)