Testivihjeen perusteella kaappasin mukaan vuoden viimeisen City-lehden. En ole lehden säännöllinen lukija, koska käyn keskustassa harvoin. Lehti on tuttu kymmenen vuoden takaa, eikä se ole siinä ajassa paljon muuttunut. Aina se on julistanut kaupungin ilosanomaa. Kaupunki tarkoittaa Cityn tapauksessa ydinkeskustaa, ja ydinkeskusta taas tarkoittaa ravintoloita, kuntokeskuksia, katukahviloita, rockia, seurapiirejä ja iloisia osaajia.
City on ärsyttävä lehti. Se on hyvä ominaisuus. Siinä on kaikki tunkkaisen ja energisen paikallislehden ominaisuudet. Se ei välitä suuresta maailmasta, se kertoo pienen piirin ihmisistä ja kapeasta elämäntavasta. Ei Ylävuoksi-lehti tai Koskenkylän Sanomatkaan piittaa mitään naapurikunnan touhuista, vaan keskittyy täysin palkein kertomaan, mitä Toropaisen tilalle tänään kuuluu. Tässä mielessä City on aito keskustalainen julkaisu.
City on jymäkkä paketti. Siinä on paljon mainoksia, listoja, menovinkkejä, ravintola-asiaa ja kaikenlaisia listoja. Ei ole sattuma, että testilehden pääjuttu käsittelee Henry Saarta. City haluaa olla lähellä rockia, seksiä ja rankkuutta. Saari-juttu on hyvä. Siinä on paljon asiaa, näkökulma on suora ja taustatyö on tehty hyvin. Asialla on Panu Räty, joka on kirjoittanut vuosikausia Imageen maan parhaita laajoja juttuja. Rädyn tyyli on rauhallinen ja vakaa. Hän ei käy lehdelle tyypillisillä ylikierroksilla, vaan suhtautuu Henry Saareen ennakkoluulottomasti. Lopputulos on hämmentävän informatiivinen.
Lähes jokaisessa Cityn numerossa on trivia-tutkimusta, joka on tarpeetonta mutta hauskaa. Nyt on tutkittu kaupungin parhaita grilliruokapaikkoja. Aihe on minulle läheinen, joten jäävään itseni toteamalla, että Jaskan grillin menestys ei ollut yllätys.
Lehden muu aineisto on hengästyttävä sillisalaatti. Valopilkkuna iänikuisten ravintolavinkkien ja krääsämainosten seassa on juttu kaupungin erikoisliikkeistä. Tässä on ideaa. En ole tiennyt, että keskustasta löytyy Burning Books, sotaan ja okkultismiin erikoistunut kirjakauppa tai Muumio-kauppa, joka myy "kaikkea lentokoneen istuimesta ja koulun kellosta Roll's Roycen nokan hopeakoristeeseen".
Kokonaisuutena City on karamelli. Se on näyttävä, maistuva ja ilmainen. Suhtautumiseni lehteen muuttuisi heti, jos siitä joutuisi maksamaan. Nyt se vilahtaa kassiin Vaasan Ruispalojen ja Voimariinin väliin ja jatkaa elämäänsä pöydän kulmalla. Se on tyypillinen selailutuote, välipala, jonka ulkoasu houkuttelee hypistelemään ja kurkkimaan, mitä kuuluu niille, joilla menee lujaa. Hitaan ihmisen etuoikeus on istua paikallaan ja antaa keskustalaisten säpistä.