Chisu: Kun valaistun

(Helsinki Music Company / Warner Music Finland)

Christel Sundbergin eli Chisun kolmas albumi Kun valaistun on tämän syksyn yksi mielenkiintoisimmista kotimaisista levyuutuuksista ja odotukset ovat kahden loistavan levyn, Alkovi (2008) ja Vapaa ja yksin (2009), jälkeen korkealla. Onneksi uusi levy täyttää nämä ennakko-odotukset toivotulla tavalla.

Kun valaistun tuntuu kypsemmältä ja harkitummalta kuin kaksi edellistä albumia, vaikka tunnelma on edelleen hyvällä tavalla lapsekas. Biisejä on vain yhdeksän ja kestoa levyllä on noin 34 minuuttia. Hieman lyhyehkö, mutta silti hyvä paketti, sillä mukana ei ole ahdettu turhia täytebiisejä. Chisu on itse säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut kappaleet sekä tuottanut levyn.

Musiikiltaan levy on tanssittava ja tarttuva, enkä ihmettelisi yhtään, jos osasta kappaleista tulisi syksyn ja talven diskohittejä. Tarttuvimpia kappaleita ovat Minä ja mun pää, Sabotage ja Tie. Kappaleet ovat helposti lähestyttäviä ja Chisun ääni on kaunis ja sopivan persoonallinen niin, että se sopii erinomaisesti tällaiseen koneellisestikin muokattuun musiikkiin.

Kappaleiden sanoitukset ovat välillä aika vakavia. Chisu laulaa kohtalosta, kuolemasta ja vanhenemisen aiheuttamista kriiseistä sekä tietysti ihmissuhteista. Biiseillä on paljon erilaisia tunnelmia. Veneretken rytmit tuovat mieleen jonkun lämpimän paikan eteläisillä mailla, Kohtalon oma loistaa kilpaa diskopallon kanssa, Ennustuksen tasaisessa tahdituksessa on jotain yksinäistä, haikeaa ja levyn päättävä Vanha jo nuorena –kappale on koskettava ja surumielinen. Levyn kappaleissa on mahtava skaala tunteita ilosta ja innostuksesta suruun ja ahdistukseen.

Chisu on jälleen tehnyt hienoa työtä. Kun valaistun on kerrassaan mainio pop-levy, joka tosin olisi voinut olla hieman pidempi, mutta kuten sanotaan, ei makiaa mahan täydeltä. Levy kestää hyvin useita kuuntelukertoja ja kappaleista löytää aina uusia lempparikohtia. Ihanaa!

Lue myös:

    Uusimmat